Kiireen keskeltä

Tuntuu hurjalta, että kohta on vaihto ohi! Täällä painin palautuspäivämäärien ja tehtävien kanssa, yritäin priorisoida, ja pitää itseni tietokoneen äärellä pyörälenkkien sijaan (aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta pitkästä aikaa).

Ei olis aikaa istua kirjoittelemassa BLOGIIN, mutta jotain nyt vähän pitkästä aikaa kuitenkin.


Viime perjantaina meillä oli vaihtoehtoisten opetusmenetelmien kurssin "market place". Tehtiin ryhmissä ständejä markkinatorille ja "myytiin" sitten niitä vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä yms. Mun ryhmä teki aiheesta deschooling. Paitsi että kun perjantaina kello kävi pykälään, ei mun ryhmää kuulunu eikä näkyny. Joku soitti niille, ja ne sano, etteivät tule. Niin, että kiitos vain.

taas jälleen kerran

Selitin tilanteen opettajille. Mulla sattui olemaan kamera mukana, ja homma toimi sitten sujuvasti, kun kuvasin tapahtumia, ja vastailin kysymyksiin suomalaisesta koulusta.

Puheenvuoroja oli eri vaihtoehtojen edustajalle, ja sitten äänestettiin parasta. Jotain tällaista voisi viedä tuliaisina Oulun yliopistollekin.

Sitten lasitin savikettinkini. Matta - lähes musta - kulta(ish) lasite, ja uuniin viikonlopuksi. Ulos tuli tällainen yökötys:

Samalla lasitteella oli uunissa kymmeniä muita töitä, ja ne näytti siltä miltä pitikin. Ja minun yksilölle kävi näin. Oikein kimalteleva, laikukas keltakultainen kettinki. Se oli särmässä kondiksessa ensimmäisen polton jälkeen, mutta lasituspoltossa oli ruvennu myös palaset mutkittelemaan ihan omia aikojaan... Ope aiko sitoa sen nilkkaansa ja hypätä mereen, sitä tympi melkeen yhtä paljon ku mua. Mun rakkaasta lapsesta tulikin yökötys. Snif. Ihan vähän piti itkeä. Ope toi banaanin. Ja teetä. Ja suklaata. Ja oli ku muurahaisia housuissa, ku ei tienny mitä tekis. Ja mie vain itkin ihan vähän.

Viikonloppu meni vääntäen musiikin tuntsaria ja esitelmää aiheesta joiku. Yllättäen musiikin ryhmä maanantaina nautti joiku-maistiaisestaan! Ja opettaja kertoi, että se sitten olikin syksyn viimeinen musiikin tunti, koska hän ei seuraavalla viikolla pääse tulemaan. No - eipä sitten ollut vaihtoehtoja, kuin nauhoittaa omatekoinen laulu siinä koko luokan edessä. Toiset saivat tehdä sen omassa rauhassaan treeniluokassa, ja antaa sitten laulun vain CD:llä opettajalle. Onpahan nyt sitten sekin poissa alta.

Tällekin Tarzanille musiikin tunnilla oli perustelunsa. Lähti siitä, kun juteltiin, miten tehdään muksujen kanssa jazzia. Tässä ratkaisu. Viidakkokirjassa vähän lisää...

On myöhä, aamulla taas kuvikseen. Tällä kertaa dreijausta kokeilemaan. Hyvää yötä kaikille!

PS. Kuva päivässä -projektiani ja lifestyle-blogiani pääset seuraamaan täällä.

Statoil Heathrow airport

Ihanaa on latauspiste lentokentällä, kun odotusaikaa on jäljellä kolme tuntia ja puhelimen akku kului loppuun jo bussimatkalla netissä surffaillessa.

Matkalla viikonloppureissulle Suomeen.

Maanantai oli hassu päivä yliopistolla. Aamun kuviksentunnilla tehtiin ihmismuotteja foliosta, Avaruusolio-Karo, olkaa hyvä:

Sitten ne leikkasi foliokuoren sivuista auki, ja teipattiin se takas umpeen. Ja ripustettiin rappukäytävään kellumaan. Tänään ois jatkettu samalla aiheella, mutta teipistä tekemällä. Pitää kokeilla sitä kotona! Oli hassu tunne, kun ei pystynyt liikkumaan ollenkaan tuossa. Ne joutu nostamaan mut ilmaan ja kääntämään kesken tunnin, kun piti nähdä jotain taululta. :D

Musiikin tunnilta... Ryhmä alkaa tuntua mukavalta. Aika moni niistä sai kuulla pari viikkoa sitten pääseensä Ouluun/Rovaniemelle harjoitteluun huhti-toukokuussa, niin niistä tuli kavereita. "Eikö miesopettajien ihan oikeasti tarvitse pukeutua pukuun? Eikö mun tarvi ottaa pukua ollenkaan mukaan?"

Maanantain tunnilla aiheena oli venäläinen/unkarilainen kansanmusiikki. Yksinkertaiset opetusmenetelmät: menkää ryhmiin, valitkaa tuosta joku nuotti, aikaa puoli tuntia - opetelkaa kappale, tehkää siitä sovitus (soinnut, harmonia, rytmisoittimet) ja pohtikaa, miten ja minkä tasoisille oppilaille sen opettaisitte. Ja that's it. Sitten esitettiin tekeleet loppuluokalle. Muuten ihan jees, mutta purku puuttui. Alan pikkuhiljaa tottua siihen, että tuntien taso on mitä on, ja keskityn sen sijaan vain nauttimaan siitä, miten helppoa kaikki onkaan, kun ei tarvitse juuri päätä vaivata...

Tiistai on vapaapäivä. Piti mennä pyörälenkille, mutta vettä tuli ko aisaa, ja tuuli puhalteli myrskylukemia. Pysyin sisällä. Onneksi - osa teistä oli suljettu tulvan vuoksi. Luultavasti Dartmoorin keikka sillä kelillä olisi ollut aika ikävä... Istuin sen sijaan sisällä piirtämässä koko päivän pikkutarkkoja Intia-aiheisia kuvioita mustekynällä (en kyllä hoksaa vieläkään, miten se liittyy tietotekniikan hyödyntämiseen kuvataiteenopetuksessa - osaisko joku kertoa?)

Tietotekniikasta ja kuvataiteesta (EAD250) sen verran, että tiistaina saimme kurssiin liittyvän hilpeyttä herättävän sähköpostiviestin! Olen jokseenkin epätietoinen tähän johtaneista taustatunneista, kun olen kaksi edellistä viikkoa skipannut ratsastuskisan ja laukkakisan takia (opettajan luvalla tietysti), mutta olen kuullut melkoista valitusta tuntien tasosta. Tiistaina sitten saimme tosiaan viestin, että keskiviikon tunti on peruttu, koska opettajallamme ei ole riittäviä taitoja opettaa meitä. Tunnit on peruttu toistaiseksi, kunnes asiaan keksitään ratkaisu. Ja tämän piti olla yliopistotason koulutusta... Kolmesta kuviksenopettajasta yksi opettaja ottaa lopputilit paremman duunin takia ja toinen peruu tunnit, kun ei osaa opettaa. Kolmas kyllä osaa hommansa, mutta on muuten vain vähän kahjo - ei se yhtään kyllä liioitellu, kun sanoi olevansa ikuisesti 19-vuotias. Osa sen tempauksista muistuttaa enemmän lukiolaispojan jutuilta...



Kävin eilen ehkä elämäni parhaalla ratsastustunnilla! Ratsastin taas Fionalla. Andy-opettaja tunnin alussa varoitteli sen olevan vaikea ratsastettava. No, ainakin paljon vaikeampi, kuin ne kaksi muuta. Epäilin sitä kyllä, kun silloin edellisellä ratsastustunnilla löyty niin kiavsti yhteinen sävel. Tällä kertaa Andy selitti perinpohjin miten se yhteinen kommunikointikieli löytyykään, ja loppu oli pelkkää leikkiä. "Now you got it! Perfect!" Tyttö ja heppa yhtää hymyä. Aurinkoki varmaan alko paistaa pimeälle kentälle... Ja sitten Andy kertoi Fionan taustasta - 12000 punnan tilausvarsa, itse kasvatettu, hyvin menestynyt laukkaratsu. Kerto se Fionan oikean nimenki, jonka googlaamalla pitäis löytyä videoita sen laukkakisoista, mutta unohdin sen ennen kuin pääsin kotiin. Loukkaantumisen jälkeen pari varsaa ja ratsastuskouluun kouluratsuksi edistyneille oppilaille. Just sellanen rehellinen kevytaskeleinen kaunotar, jollaisen toivottavasti jonain päivänä omistan. :D Ihan pientä heppakuumetta vaihteeksi havaittavissa...


Enää kaksi tuntia. Odotusaula herää henkiin. Onneksi ehdin varata latauspisteen - nyt on kaikki pistokkeet täynnä.

Siirryn kouluhommien pariin.


Nähdään illalla, Suomi!

Epäonnen alamäki

En ole vielä päättänyt, oliko se epäonninen pyörälenkki torstaina onneksi vai harmiksi. Joka tapauksessa se pisti loppuviikon suunnitelmat uusiksi. Ainakin se on pitänyt minua kotona koulutehtävien ääressä, mikä on hyvä juttu! Olin unohtanut, että maanantaina pitää palauttaa musiikin arvioitavat tehtävät, kun olen ollut niin 100% keskittynyt kuvikseen. Ja heppailuun tietysti.

Torstaina olin luvannut lähteä pyörälenkille yhden kaverin kanssa. Poljettiin Saltashiin, oikeaan jyrkkien mäkien ihmemaahan (siellä pitää vielä käydä kameran kanssa!), ja laskeuduttiin yhtä piiiiiiiitkää kapeaa 20% mäkeä. Perusenglantilaiseen tapaan tien laidoilta nousi pystysuora pusikko, joka kaartui katokseksi tien yläpuolelle. Nämä tiet ovat yleensä kosteita, sadepäivien jälkeen limaisia ja älyttömän liukkaita. Torstai oli tavallinen liukas päivä siis, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että jarruttamismahdollisuudet ovat aika rajoittuneet niin jyrkässä mäessä. Parempi, kun antaa mennä, ja keskittyy ohjaamiseen.

Kaveri rullasi edellä, minä perässä, ja yhtäkkiä tajusin, että se jarruttaa voimakkaasti - minä en. Vauhtia oli sen 45-50km/h, alhaalla isomman tien risteys. Pakko pysähtyä. Ja vaikka miten yritin jarruttaa, pyörä vain jatkoi matkaa kivassa luisussa. Ja seuraavaksi JYNK! pää edellä asfalttiin. Jotain kolisi rinnettä alas, ensimmäinen ajatus oli, että sinne meni mun Bianchi palasina. Kaveri syöksyy mun luo, "ootko hengissä". "Onko mun pyörä hengissä?" vastaan. "Onko kaikki OK?" - "Mikä tuota mäkeä vieri alas?" Vasta, kun tiesin, että pyörä on yhtenä kappaleena, ja mäkeä vieri alas vain pumppu ja muu roju mun selkätaskusta, pystyin ajattelemaan jotain muuta - "Onko SUN pyörä kunnossa, törmäsinkö siihen?" Ja sitten hervotonta, säikähtäneitten ihmisten naurua. Onko pyörät kunnossa, kun kaveri oli varma, että multa meni vähintään niskat nurin.

Kun vihdoin pääsin asiaan, ja selvitin, että oon paria pikku naarmua vaille täydessä kunnossa, pistettiin ketjut paikoilleen ja jatkettiin matkaa. Molemmat kiusallisilla kauneusvirheillä varustettuina - minä ja pyörä.


Illalla sitten Life Centeriin uimahalliin ja saunaan suomalaisen kaverin kanssa. Hyvä tässä vaiheessa vaihtoa kuulla, että kulman takana on oikea suomalainen Sauna (ja ilmainen yliopiston uintivuoro 4 kertaa viikossa). Löyly maistui! Ja siellä lauteilla istuessa selvisi, että Plymouthissa on kolmaskin suomalainen tyttö, joka luulee olevansa ainut täällä. Ehkä vielä ehditään pitää Suomi-ilta ennen kotiin lähtöä.


Peruin viikonlopun Lontoonkeikan, jotta saan tehtyä kuviksentyön loppuun. Lauantaille oli tarjolla 85km pyörälenkki clubin kanssa Dartmoorin halki, aurinkoista keliä. Ja sunnuntaille mahdollisesti paikka miehistössä purjehduskilpailuun.

Istuin perjantai-iltana yhdeksään kuviksen luokassa kiillottamassa rosoista savea. Kenen idea oli valita rakennussavi mun työhön - mun vai opettajan?

Lopulta olin kohtuullisen tyytyväinen (opettaja oli luvannut mun jäädä 10min viimeistelemään sen jälkeen, kun se lähti - meinas että muuten se löytää mut maanantaiaamuna luokasta hinkkaamasta savea lusikalla), ja siinä se nyt näkyy kuvassa. Polttamista ja lasitusta vaille valmiina. Vielä sen ehtii pilata.


Särki päätä, ja niskaa ja selkää. Piina paheni iltaa kohden, päänsärky tuli inhottavina aaltoina, pistin menemään puhelua paremmin tietävälle kaverille - parempi jättää lauantaiaamun lenkki väliin. Nappia naamariin, ja lauantai tietokoneen äärellä kirjoittamassa laulua musiikin kurssia varten. Vuorotellen seisoen ja maaten, koska istuminen sattuu selkään liikaa. Motivaatio nollassa, mutta tällaisen sain aikaan:

Niin, että sama kait se mitä niille suomeksi laulaa... Kip (opettaja) oli ilahtunut ajatuksesta, että teen laulun  suomeksi, kun teemana oli musiikki ympäri maailmaa.

Tämän päivän haasteena on viimeistellä tuntisuunnitelma aiheesta joiku. Purjehduskeikka ei onnistunut, kipparia ei saatu kiinni. Uusi yritys, kunhan tulen takaisin Suomesta.


Tuntuu niin hurjan hyvältä käydä mutka Suomessa! Torstaina, lasken öitä kuin pikkutyttö jouluaattoon.


Alan olla lopen kyllästynyt ainaisiin ryhmätöihin täällä. Kun sovitaan aika, jolloin tehdään työ loppuun, jengi ei ilmesty paikalle. Eikä vaivaudu ilmoittamaan, että ei tulekaan. Eikä "muista" kertoa, milloin se tehdään loppuun. Ja tulokset on jätettä, oikeasti. En oo varmaan yläasteellakaan nähnyt niin kehnoja esityksiä/esitelmiä, kuin täällä. Jopa mun "motivaatio nollassa" -tila tuottaa parempia tuotoksia, kuin näiden parhaimmisto, ihan oikeasti. Perjantaina oli neljäs kerta, kun ryhmätyön teko peruuntui (kaikki neljä eri ryhmiä toki, tarkoituksella olen aina hakeutunut eri ryhmään löytääkseni edes pikkuriikkisen motivaatiota jostain niistä). Syleksien myrkkyä karkasin kuvikseen. Tony keitti teetä ja tarjosi suklaata. Paljon suklaata. Se lohdutti siinä hetkessä, mutta nyt taas tympäsee. Milloinhan me saadaan se ryhmätyö valmiiksi?

Parempi kai keskittyä omiin esseisiin sitä päivää odotellessa. Nyt olen jo riittävän kauan istunut kirjoittaen diipadaapaa tässä, ja siirryn takaisin tuntisuunnitelman pariin. Kuullaan taas, ja hiphiphurraa ensi viikonloppuna nään niin monia ihania ihmisiä Suomessa!

Viikonloppu Lontoossa

Torstaina koulun jälkeen hyppäsin bussiin kohti Heathrown lentokenttää, jonne menin äitiä ja isää vastaan. Metrolla siitä sitten Hammersmithiin ja hotellille. Oltiin yötä varsinaisessa budjettihotellissa! Varaus oli Hotel Balkaniin, mutta kun pääsimme perille, oli hotellin ovessa lappu, jossa ohjattiin vieraat viereiseen Euro Hotelliin. Saatiin ihastuttava viemärinhajuinen kellarikomero kolmelle. Ainakaan huone ei ollut pääkadun puolella, ja sen puolesta sai nukkua rauhassa.

Erittäin heikon aamupalan jälkeen lähdettiin liikenteeseen, ja menimme ensimmäisenä katsomaan vahdinvaihtoa Buckinghamin palatsille. Vaikka oltiin puoli tuntia etuajassa, ei päästy palatsin aidalle, vaan saatiin tyytyä ohimarssiin tien laidassa.

Kiva kopukka, kelpais mullekki!

Joku rupes sooloilemaan rivissä :)

St James Park

Äiti ja isä ja iltapäivätee kirjakauppa-Costassa

Tästä jatkettiin matkaa Harrodsille, josta tarttui mukaan pari levyä suklaata ja Muumi-sarjakuva englannin murteella. Oli sitten, mille hihitellä illalla sängyssä, vaikkei se ihan suomenkieliselle vertoja vetänytkään. Harrodsin teehuonekin testattiin ja varmasti maailman pienimmät leivokset. Taas sitä jaksoi ihmetellä, miten tee voikaan olla tautisen hyvää, kun sen oikein valmistaa! Illalla metroasemalla törmättiin pariin tuttuun puhujaan sattumalta, ja käytiin sitten yhdessä syömässä.

Lauantai vietettiin pääasiassa Oxford Streetillä. Löytyi lankakauppa, ja mie sain synttärilahjaksi uuden takin. Etittiin isälle Triumph Herald -pikkuautoa, muttei löydetty. Illalla Suomalaiselle merimieskirkolle messuun ja oikealle kahville. Minustakin on tullut täällä ihan teenlipittäjä, kun tuo pikakahvi on niin jätettä.

Karkkikauppa mun (ja äitin) makuun!

Shoppailemassa. Ei sitten kuitenkaan lähtenyt tämä Ted Baker mukaan, kun kurkisti hintalappuun...

Sunnuntaina nautiskeltiin kirpeästä aurinkoisesta päivästä ja käveltiin paljon. Nähtiin mm. Big Ben, Westminster Abbey, National Gallery... maisteltiin herkullisia teitä (miten se taipuu?!) Covent Gardenin Tea Palacessa, ja tarttui sieltä kotiin viemisiksikin jotain. Voi olla, että minunkin pitää tulla sitä kautta sitten Suomeen joulukuussa... Illaksi taas kirkolle, ja sitten haisevalle hotellille viimeiseksi yöksi.

Tänä aamuna herättiin kuudelta. Äiti ja isä lähtivät lentokentälle, minä bussiasemalle ja kotia kohti. Päivä bussissa, suoraa kouluun musiikin tunnille. Soitettiin bluesia ukulelella ja tuntui yläasteelta.

Iltapalaksi kirkolta ostettua Fazerin sinistä ja turkinpippuria. Iltalukemiseksi kirkolta mukaan napattua Brontëa.

Palataan!

...kun ei voi kävellä normaalisti

70km ylämäki-alamäki-ylämäki-pyöräilyä pystyny nujertamaan mun reisiä. Puoli tuntia hevosen selässä pysty - kävelen jo toista päivää ku kakka housussa.

Niin, mitäpä tänne? Hyvää, huonoa. Pääasiassa hyvää onneksi.

Urban Downhill Charity Event kampuksella viime lauantaina. Nautiskelin nätistä päivästä kameran kanssa. Jos jotakuta jostain syystä kiinnostaa, niin lisää tätä kuvamateriaalia löytyy täältä. Aika hurjaa vauhtia ne paino menemään siellä!

Sunnuntaikin meni pyöräurheilun merkeissä, tosin maantiellä Dartmoorissa. Kolmen tunnin jälkeen jalat loppui kesken, mutta selvisin kotiin asti! Oiskohan huomenna ensimmäinen lenkki, kun ei sada?

Maanantaina musiikin tunnilla turhautti. Piti ryhmissä tehdä tuntisuunnitelma jonku annetun laulun ympärille, ja mun ryhmä ei meinannu ruveta millekkään. Niitten mielestä kaikki mun ehdotukset oli aaaaaivan liian vaikeita 10-11-vuotiaille, ja minä kun ajattelin, että se on vain organisoinnista kiinni. Oikeasti ihan simppelijuttuja. Harjoittelussa ainakin tehtiin monta kertaa vaikeampia juttuja kolmosluokkalaisten kanssa. Onko norssin muksut sitten jotain musikaalisia neroja, vai mikämikämikä? Pläh. Ja sitten piti pitää joku pätkä tunnista muulle opiskelijaryhmälle, niin suurin osa ryhmistä ei saanu hommia toimimaan edes siinä. Ja edelleen vaikeustaso oli sellaista, että tekisin ite 1-2-luokkalaisten kanssa. Ja edelleen ryhmä oli se musiikkiin erikoistuvat opeopiskelijat. Oikea jättiplääh.


Tiistain luennot peruttu. Mulla on muistin kans ongelmia. Ei hajuakaan, mitä silloin tapahtui. Käytiin ehkä Trulsan kanssa fish and chipsillä jossain pubissa, oli Trulsan synttäripäivä. Lupasin tarjota jälkkärin, jota ei jaksettu syödä.


Keskiviikko ommaa lommaa koulusta, Riding and Polo Clubin hauska-päivä tallilla! Hienosti lähti sadepäivä käyntiin, kun pyöräilin koululle, ja aloin lukita pyörää, onnistuin hajottamaan toisen niistä. Jätä siinä sitten pyörä yhden (onneksi tietysti sen paremman) lukon varaan...

Aamupäivällä oli ratsastustunnit, joissa ne jotku tyypit kartotti meidän taitotasoa myöhempiä ryhmäjakoja varten. Kerroin olevani keskiverto. Katsoin ikkunasta, kun edistyneimpien ryhmä ratsasti ja totesin, että kylläpä niitten kanssa pärjäisin. No worries. Minut sitten omalla vuorollani piiiiitkien varoittelujen jälkeen päästettiin ratsastuskoulun "vaikeimman" ratsun selkään. Ihastuin heposeen het alkuun ku näin sen, sellainen kastanjanruskea sirppana läsipää, joka näky liikkuvan innokkaasti eteenpäin. Mitä nyt vähän mullisteli, kun joku tuli liian lähelle. Ja kun pääsin selkään, olin aivan myyty. Missä oli se hankala, vahva, villi, itsepäinen hevonen, jonka selkään minua ei melkein päästetty?! Fiona oli kevyt ja helppo ratsastaa. Korvat töttöröllä koko ajan ja tosi kuuliainen. Oonkohan koskaan ratsastanu niin helpolla hevosella?

Oltiin samalla aaltopituudella, ja vissiin se näyttikin siltä, kun tunnin jälkeen kisavastaava tuli kysymään, miksi en ollut hakenut yliopiston joukkueeseen ja kiinnostaisko mua tulla kaikesta huolimatta mukaan. Lupauduin varajäseneksi, kun en kuitenkaan ole täällä kuin jouluun asti. En malta oottaa seuraavaa ratsastustuntia! Se opettaja oli aivan mahtava tyyppi. Sellanen vanha setä Andy, meistä tuli heti kaverit, kun se kuuli, että oon Suomesta. Sillä on yks ratsu, joka on myyty Suomeen - lähtee parin viikon päästä.

Iltaa istuttiin polkupyöräilijöitten kanssa ja tutustuin pariin huikeaan tyyppiin lisää. Täällähän saattaa vaikka viihtyäkin! :D


Torstai ei ollut mun päivä. Nukuin pommiin (missasin ekan luennon, onneksi sellaisen josta en saa pointseja). Kuviksen tunnilla aloiteltiin pajutöitä. Pajut oli kuivia ja katkeili helposti. Työn perustana pitää olla pallon muoto, saa nähdä, mikä tuosta minun työstä tulee. Ei ainakaan yhtään mitään, jos ei saada pehmeämpää pajua ensi viikolle...

Kirjallisuuden tunnilla tutkittiin Anthony Brownen kirjoja. Katottiin kuvia oikein urakalla, ja kas vain, miten paljon sieltä löytyykään, kun malttaa katsoa! Mahtavia kuvituksia! Jos ei oo Brownen piirustukset tuttuja, kannattaa googlata ja tutustua.

Koulun jälkeen reippaana tyttönä menin kirjastoon teelle(!) ja sitten opiskelemaan kirjallisuuden artikkeleja. Ei oo ihan niitä helpoimpia, mutta kehittyypähän sanavarasto. Sitten, kun väsyneenä ja turhautuneena vieraan kielen kiemuroihin aloin tehdä lähtöä, umpinälissään, kaupan kautta kotiin, huomasin jättäneeni takin kahvilan puolelle. Ja tottakai kahvila oli suljettu! Ja taskussa lompakko ja kortit. Ja väsytti ja oli vielä kovempi nälkä MUR. Siinä sitten tallaa kotiin. Löysin taskunpohjalta punnan ja ostin suklaata. Olin pahalla tuulella (kaikki tietää kuinka kiukkuinen nälkäinen Karo on), ja ei ollu kiva tulla "kotiin" toisten nurkkiin ottakurttusena. Tuli koti-ikävä.


Tänään sain takin ja lompakon takaisin, ja opiskeltiin vaihtoehtoisuus-kurssilla Steiner-pedagogiikan perusteita. Oli mielenkiintoista. Ja kampuksella jaettiin ilmaisia suklaapatukoita. Ja onnellisena saadasseni lompakon takaisn menin pyöräkauppaan tör-sää-mään kiusallisen paljon rahaa. Tallustelin sitten kotiin sellaisen Kryptoniten kanssa, että toivottavasti säikäyttää varkaat kauas! Ja sitten tietysti mukaan tarttui etu- ja takavalot pyörään (ei katuvaloja suurella osasta teistä, joilla ajetaan...), vara-sisäkumi ja taskumallin pumppu (vesisateessa kumien paikkaaminen ei oo kaikkein kivointa hommaa), tuulen- ja sateenpitävä liivi (ehdoton ajovaruste näissä alamäissä ja keliolosuhteissa) ja kaikesta aiemmasta naureskelusta ja vastaanpanemisestani huolimatta topatut pyöräilyshortsit. Huomenna pääsee kokeilemaan niitä sitten käytössä - lisääntyykö se ajomukavuus niin paljon, kuin kaikki täällä väittävät. Seuraavan kerran päästän itteni pyöräkauppaan sitten, kun sormet jäätyy.



Viikon päästä oon äitin ja isän kans Lontoossa. Hihhii.

Ensimmäinen kouluviikko

Nyt täällä sitten tapahtuu, ja tapahtuukin niin paljon, ettei perässä tahdo pysyä!

Sunnuntaina oli Sports and Societies Fair Students Unionilla. Liityin polkupyöräklubiin (£20, jonka ne unohti multa periä, kun juhlivat sitä, että saivat tytön mukaan remmiin - laittoivat sitten fb-viestiä perään, että voivoi, miten hassusti kävikään) sekä hevospoolo- ja ratsastusklubiin (£35 ratsastajille, sisältää ekan ratsastuksen). Ratsastajien kanssa tavattiin maanantaina, ja ilmoittauduin ratsastustunneille. Ensi viikon keskiviikkona mennään pitämään hauskaa tallille koko päiväksi, jee! Heppailusta puheenollen oon tutustunut yhteen tanskalaiseen vaihtariin - meillä on jonkin verran samoja kursseja täällä. Sillä on kotona 3 heppaa, ja kyseli multa, kiinnostaisko käydä aina joskus sen kans ratsastelemassa maastossa tai rannalla tms. No ilman muuta! Ja se asuu vuokralla jollain eläkkeellä olevalla elokuvantekijällä, jolla on käynnissä mainosfilmiprojekti Devonista. Päästäänpä sitten heppailun merkeissä mahdollisesti mainostamaan aluetta.

*

Maanantaina oli musiikkia. (ESMU202 Music Applications: Genre and Song) Toisen vuosikurssin opiskelijoiden kurssi, opettajana Kip Pratt. Ensivaikutelma ainakin oli positiivinen. Hauska heppu, vähän niinku joku pieni iloinen menninkäinen ukulelensa kanssa. Päätyönään Kip opettaa peruskoulussa musiikkia, yliopistolla vetää ainoastaan tätä kurssia. Hänellä oli myös viime vuonna yksi kurssi vedettävänä.
Maanantain tunnilla opeteltiin paaaaaljon uusia lauluja, opettelin vähän soittamaan ukulelea ja yritin pysyä muiden mukana (täällä jokaisen opettajan perustaitoihin kuuluu ilmeisesti ukulelen soittotaito - jokaisella koululla löytyy oppilaille ukulelet). Tekaistiin myös ryhmissä omat laulut pikkuoppilaille. Aikaa annettiin 30min. Niistä tuli kyllä hyviä, vaikka kiirettä piteli. :D

*

Tiistaina pääsi heti pitämään vapaapäivää. Käytin pyörää liikkeessä tarkistettavana, että se on ajokunnossa keskiviikon maantielenkille. Ostin paikkausvermeet keskiviikkoa varten, ja sitten minun ei yhtäkkiä tarvinukkaan maksaa sitä pyörän huoltoa, jonka piti maksaa £25. Ja sitten sain vielä lisäksi £40 arvoisen lahjakortin pyörän täyshuoltoon.

*

Keskiviikkona oli kuvista, "Learning to look" (ESSP401 AD Education Subject Specific Pathway 1). Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kurssi, opettajana  Sadie Medway. Tällä kurssilla käydään taidekasvatuksen perusjuttuja (menetelmiä yms. läpi - tosiaankin peruskurssi). Mulla on tämä kurssi vain "lukujärjestyksessä", eli en saa siitä pisteitä ja sen voi skipata huoleti, mikäli ei aikataulu anna periksi. Opettaja oli ilahtunut saadessaan näkökulmaa myös ulkomaailmasta mukaan. :) Eli silloin tällöin saatan päivittää myös täältä tunneilta jotain.

Nyt kävimme museovierailulla. Plymouth City Museum & Art Gallery - näyttely "Endless summer". Pääteoksena näytillä oli yllä oleva Katsushika Hokusain The Great Wave off Kanagawa. Näyttelystä löytyi myös Kurt Jacksonin töitä, valokuvia (käynnissä olevasta valokuvakilpailusta "The Magic Seaweed Summer Shootout photo competition") surffauksesta sekä surffilautoja.

Kurssin sisältöön kuuluu myös luonnostelujen tekeminen, pitää kantaa luonnoslehtiötä mukana koko ajan. Saa nähdä, oppiiko tämä vanha sitä käyttämään... Joo, on oikeasti aika vanha olo, kun kaikki muut ovat nippa nappa 18-vuotiaita.



Keskiviikkona iltapäivällä lähdimme pyörälenkille Dartmooriin. Meitä oli melkoinen sakki, 15 eritasoista polkijaa, ja mukaan mahtui niin maantiekiituria kuin maastopyörääkin.
Tiet oli surkeassa kunnossa (2 puhjennutta kumia + 1 ikävä kaatuminen + 2 ei niin ikävää kaatumista), ja nekin huonot tiet jaettiin lampaitten (olin vähällä ajaa lammaskolarin - yksi toope säikähti minua ja hyppäsi suoraan alle!), villihevosten, mönkijöitten, autojen jne. kanssa. Osa teistä oli niin kapeita, ettei auto mahtunut ohittamaan pyöräilijää. Mäet olivat niin jyrkkiä, että ylös mennessä meinasi vaihteet (=reidet) loppua kesken, ja alamäessä kysyttiin puristusvoimaa, kun piti jarruttaa koko ajan (järkyttävä kapeat, mutkaiset, liukkaat alamäet).

 Sadekuurot kastelivat välillä, ja joka mäen huipulla nopeimmat saivat huilata (ja palella) piiiiitkiä aikoja odotellessa, kun heikoimmat kipuilivat mäkiä ylös. Ja ne, jotka olisivat eniten huilia kaivanneet, eivät paljon sitä ehtineet tehdä, kun matka taas jatkui. Ja retki kesti ja kesti ja kesti, vaikkei ollutkaan kuin n. 50km pitkä. Kotona oltiin vasta puoli kahdeksan aikaan (4h tuntia lähtöhetkestä), umpijäässä luonnollisesti. Mutta maisemat oli mielettömät!

Sunnuntaina mennään takaisin näihin maisemiin. Toivottavasti keli suosii!


Kiitokset uskomattomasta kuvanlaadusta kännykälleni.






Älyttömän mukavaa seuraa, uusia kavereita jee! :)




*

Torstai oli piiiiiiitkä koulupäivä. Ilman taukoja 9-15.

Aamuluento oli aiheesta EETL250 Managing Teaching and Learning, toisen vuoden opiskelijoille. Tuntui samalta, kuin olisi istunut kasvatussosiologian luennolla tutussa Oulun luentosalissa. Jengi leikki puhelimilla, söi aamupuuroa termosmukista, haukotteli, nuokkui. Ei mitään erityisen jännää, ei mikään erityinen luennoitsija. Tämäkin kurssi minulla on vain "lukujärjestyksessä". Voi olla, että huoleti jätän välistä nämä surkeat aamuluennot.

Toinen tunti oli EAD251 3Dimensional Studies and the Primary Art Educator, opettajina Vicci Worthy ja Tony Barclay. Opettajat oli ainakin ihan mielettömän hyviä ja innostavia, Vicci kaiken lisäksi tekstiilitaiteilija. Seuraavat 3vk tehdään pajutöitä. Kurssin suorittamiseen liittyy elektronisen päiväkirjan pitäminen, helpoin on ehkä pitää blogia aiheesta. Linkitän kurssin blogin tänne, kunhan saan sen aloitettua, niin sitä voi myös käydä kurkistamassa, jos kiinnostaa (ja kunhan ei kiusaannu mun erittäin epätäydellisestä englanninkielen taidosta).

Kolmas luento oli lastenkirjallisuutta (EDST255 Learning through Children's Literature: Childhood, Philosophy and Education), opettajana ihan huikea tyyppi Dr Joanna Haynes. Myös tämä kurssi on minulle vapaaehtoinen, enkä saa siitä opintopisteitä, mutta voitte olla varmoja siitä, että näillä tunneilla tämä tyttö istua napottaa korvat höröllä aina kun vain lukujärjestys antaa periksi. Aijjaijjai, että odotan ensi viikon kirjallisuustuntia (*leeeeeveeeeeä hymy*).


Tänään, perjantaina oli ensimmäinen luento kurssista EDST210 Alternatives in Education. Kaksi opettajaa, joista toinen on tohtori Joanna Haynes ja toinen Melanie Parker. Kurssilla käydään läpi ns. vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä (Steiner, Montessori jne.), yritetään päästä kouluvierailuille, johonki isoon seminaariin ja muuta jännää. Kurssin lopuksi pitää kirjoittaa essee - yksi tyttö kurssilta ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi auttamaan minua sen tekemisessä, jos tuntuu hankalalta. Kivaa! Se toinen, valitettavasti vastaava, luennoitsija puhuu niin epäselvästi englantia, että melkein itku tulee. Saa ponnistella oikein kunnolla, että ymmärtää, mitä se sanoo. Mieli lepää, kun Joanna ottaa puheenvuoron, ja voi ymmärtää joka ikisen kuulemansa sanan. Miksi ei jokainen britti voisi puhua niin kaunista ja selvää englantia?



Nyt varmasti jokaista tähän asti lukenutta alkaa puuduttaa tämä teksti. Toivottavasti se kuitenkin auttaa jonain kauniina päivänä jotakuta, joka kamppailee täällä kurssivalintojensa kanssa, eikä tiedä, mille ilmoittautua. Ehkäpä viikonloppuna tapahtuu jotain viihdyttävää, mistä voisi kertoa.


Nyt voin vain kertoa, että olen intoa täynnä, ja elämä alkaa hymyillä oikein kunnolla, kun on tekemistä.

-->

Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen
ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.
~ Satu Hassi ~