...kun ei voi kävellä normaalisti

70km ylämäki-alamäki-ylämäki-pyöräilyä pystyny nujertamaan mun reisiä. Puoli tuntia hevosen selässä pysty - kävelen jo toista päivää ku kakka housussa.

Niin, mitäpä tänne? Hyvää, huonoa. Pääasiassa hyvää onneksi.

Urban Downhill Charity Event kampuksella viime lauantaina. Nautiskelin nätistä päivästä kameran kanssa. Jos jotakuta jostain syystä kiinnostaa, niin lisää tätä kuvamateriaalia löytyy täältä. Aika hurjaa vauhtia ne paino menemään siellä!

Sunnuntaikin meni pyöräurheilun merkeissä, tosin maantiellä Dartmoorissa. Kolmen tunnin jälkeen jalat loppui kesken, mutta selvisin kotiin asti! Oiskohan huomenna ensimmäinen lenkki, kun ei sada?

Maanantaina musiikin tunnilla turhautti. Piti ryhmissä tehdä tuntisuunnitelma jonku annetun laulun ympärille, ja mun ryhmä ei meinannu ruveta millekkään. Niitten mielestä kaikki mun ehdotukset oli aaaaaivan liian vaikeita 10-11-vuotiaille, ja minä kun ajattelin, että se on vain organisoinnista kiinni. Oikeasti ihan simppelijuttuja. Harjoittelussa ainakin tehtiin monta kertaa vaikeampia juttuja kolmosluokkalaisten kanssa. Onko norssin muksut sitten jotain musikaalisia neroja, vai mikämikämikä? Pläh. Ja sitten piti pitää joku pätkä tunnista muulle opiskelijaryhmälle, niin suurin osa ryhmistä ei saanu hommia toimimaan edes siinä. Ja edelleen vaikeustaso oli sellaista, että tekisin ite 1-2-luokkalaisten kanssa. Ja edelleen ryhmä oli se musiikkiin erikoistuvat opeopiskelijat. Oikea jättiplääh.


Tiistain luennot peruttu. Mulla on muistin kans ongelmia. Ei hajuakaan, mitä silloin tapahtui. Käytiin ehkä Trulsan kanssa fish and chipsillä jossain pubissa, oli Trulsan synttäripäivä. Lupasin tarjota jälkkärin, jota ei jaksettu syödä.


Keskiviikko ommaa lommaa koulusta, Riding and Polo Clubin hauska-päivä tallilla! Hienosti lähti sadepäivä käyntiin, kun pyöräilin koululle, ja aloin lukita pyörää, onnistuin hajottamaan toisen niistä. Jätä siinä sitten pyörä yhden (onneksi tietysti sen paremman) lukon varaan...

Aamupäivällä oli ratsastustunnit, joissa ne jotku tyypit kartotti meidän taitotasoa myöhempiä ryhmäjakoja varten. Kerroin olevani keskiverto. Katsoin ikkunasta, kun edistyneimpien ryhmä ratsasti ja totesin, että kylläpä niitten kanssa pärjäisin. No worries. Minut sitten omalla vuorollani piiiiitkien varoittelujen jälkeen päästettiin ratsastuskoulun "vaikeimman" ratsun selkään. Ihastuin heposeen het alkuun ku näin sen, sellainen kastanjanruskea sirppana läsipää, joka näky liikkuvan innokkaasti eteenpäin. Mitä nyt vähän mullisteli, kun joku tuli liian lähelle. Ja kun pääsin selkään, olin aivan myyty. Missä oli se hankala, vahva, villi, itsepäinen hevonen, jonka selkään minua ei melkein päästetty?! Fiona oli kevyt ja helppo ratsastaa. Korvat töttöröllä koko ajan ja tosi kuuliainen. Oonkohan koskaan ratsastanu niin helpolla hevosella?

Oltiin samalla aaltopituudella, ja vissiin se näyttikin siltä, kun tunnin jälkeen kisavastaava tuli kysymään, miksi en ollut hakenut yliopiston joukkueeseen ja kiinnostaisko mua tulla kaikesta huolimatta mukaan. Lupauduin varajäseneksi, kun en kuitenkaan ole täällä kuin jouluun asti. En malta oottaa seuraavaa ratsastustuntia! Se opettaja oli aivan mahtava tyyppi. Sellanen vanha setä Andy, meistä tuli heti kaverit, kun se kuuli, että oon Suomesta. Sillä on yks ratsu, joka on myyty Suomeen - lähtee parin viikon päästä.

Iltaa istuttiin polkupyöräilijöitten kanssa ja tutustuin pariin huikeaan tyyppiin lisää. Täällähän saattaa vaikka viihtyäkin! :D


Torstai ei ollut mun päivä. Nukuin pommiin (missasin ekan luennon, onneksi sellaisen josta en saa pointseja). Kuviksen tunnilla aloiteltiin pajutöitä. Pajut oli kuivia ja katkeili helposti. Työn perustana pitää olla pallon muoto, saa nähdä, mikä tuosta minun työstä tulee. Ei ainakaan yhtään mitään, jos ei saada pehmeämpää pajua ensi viikolle...

Kirjallisuuden tunnilla tutkittiin Anthony Brownen kirjoja. Katottiin kuvia oikein urakalla, ja kas vain, miten paljon sieltä löytyykään, kun malttaa katsoa! Mahtavia kuvituksia! Jos ei oo Brownen piirustukset tuttuja, kannattaa googlata ja tutustua.

Koulun jälkeen reippaana tyttönä menin kirjastoon teelle(!) ja sitten opiskelemaan kirjallisuuden artikkeleja. Ei oo ihan niitä helpoimpia, mutta kehittyypähän sanavarasto. Sitten, kun väsyneenä ja turhautuneena vieraan kielen kiemuroihin aloin tehdä lähtöä, umpinälissään, kaupan kautta kotiin, huomasin jättäneeni takin kahvilan puolelle. Ja tottakai kahvila oli suljettu! Ja taskussa lompakko ja kortit. Ja väsytti ja oli vielä kovempi nälkä MUR. Siinä sitten tallaa kotiin. Löysin taskunpohjalta punnan ja ostin suklaata. Olin pahalla tuulella (kaikki tietää kuinka kiukkuinen nälkäinen Karo on), ja ei ollu kiva tulla "kotiin" toisten nurkkiin ottakurttusena. Tuli koti-ikävä.


Tänään sain takin ja lompakon takaisin, ja opiskeltiin vaihtoehtoisuus-kurssilla Steiner-pedagogiikan perusteita. Oli mielenkiintoista. Ja kampuksella jaettiin ilmaisia suklaapatukoita. Ja onnellisena saadasseni lompakon takaisn menin pyöräkauppaan tör-sää-mään kiusallisen paljon rahaa. Tallustelin sitten kotiin sellaisen Kryptoniten kanssa, että toivottavasti säikäyttää varkaat kauas! Ja sitten tietysti mukaan tarttui etu- ja takavalot pyörään (ei katuvaloja suurella osasta teistä, joilla ajetaan...), vara-sisäkumi ja taskumallin pumppu (vesisateessa kumien paikkaaminen ei oo kaikkein kivointa hommaa), tuulen- ja sateenpitävä liivi (ehdoton ajovaruste näissä alamäissä ja keliolosuhteissa) ja kaikesta aiemmasta naureskelusta ja vastaanpanemisestani huolimatta topatut pyöräilyshortsit. Huomenna pääsee kokeilemaan niitä sitten käytössä - lisääntyykö se ajomukavuus niin paljon, kuin kaikki täällä väittävät. Seuraavan kerran päästän itteni pyöräkauppaan sitten, kun sormet jäätyy.



Viikon päästä oon äitin ja isän kans Lontoossa. Hihhii.