Vähän vastustaa

"...käyn ensin syömässä iltapalaa ja pesemässä Bianchin. Ehkä sitten.

Ei asiat mene, niin kuin haluaisin." sanoi Karoliina perjantaina, eikä kirjoittanut loppuun. Tänään sunnuntaina on hyvä päivä kirjoittaa loppuun, hihhei. Olin kyllä perjantaina jo lisännyt yhden kuvankin tänne, tuon alla olevan. Ois siisti omistaa huppari, jonka selässä ois tuo kuva! Ehkä joku kerta koto-Suomessa tilaan sellaisen. :)

Cycling fixes everything

Viime viikolla oli paljon koulua, tai ainakin siltä tuntui. Tunteja kirjastossa perehtymässä vaihtoehtoisiin opetusmenetelmiin. Artikkelit sattuivat olemaan sitä sivistyssanahirviötekstiä, pahinta laatua. Toivo petti, ja jäi puolet läksyistä lukematta, mutta kyllä mie luen vielä loppuun, kun kaikesta huolimatta asia oli mielenkiintoista!

Onkohan Suomessa yhtään "Summerhill"-koulua? Sellaista, missä oppilaat saavat päättää milloin ja mille oppitunnille osallistuvat jne. Kuulosti hassulta ja pöhköltä, ja muka silti toimii! Alkaa avautua joka puolella pyörinyt käsite Free School pikkuhiljaa. Se on varmaan eniten puhututtava aihe opettajankoulutuksessa täällä tällä hetkellä. Että koulut eivät sitoudu valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan, vaan tekevät, mitä lystäävät. Käytännössä kai niiden pitää luvata sama taso tietotaidossa valmistuville oppilaille - tiedä sitten, mitä todellisuus on. Tulokset näyttää paperilla hyviltä, ja puoltavat niiden lisäämistä, mutta niitä toki vääristää mm. se tosiasia, että oppilasjoukko on erittäin valikoitunutta. Voi valita menevänsä sellaiseen kouluun, maksaa siitä, ja useimmat oppilaat ovat sellaisia, joille ei normaali koulu vain kerta kaikkiaan sovi.

EAD250, ensimmäisen animaation suunnittelua

ICT and Art -kurssi on alkanut, ja ollaan tehty animaatioita ryhmissä. Mua turhauttaa kamalasti se ryhmätyöskentely (kaikilla kursseilla), kun mun ryhmä aina sattuu olemaan sellainen, joka ei viitsi kunnolla paneutua hommaan. Tehdään vain jotain helppoa ja nopeaa, ja tuloskin on sitten sen mukainen.

3D-kurssilla meni kaikki suunnitelmat uusiksi. Paju, jota meillä oli, oli s u r k e a a ja katkesi älyttömän helposti taivutettaessa. Opet lupasi hommata uutta, mutta mistään ei ole saatavilla eri pajua. Kuulemma koko vuoden sato on ollut surkealaatuista. Eli ei muuta, kun lyödään porukka ryhmiin, ja tehdään ryhmissä JÄTTIpallot, sellaiset, ettei tarvi paljon taivutella. Meidän pallosta tuleekin ruma muna. Ja taas sylettää, kun ei saa tehdä työtä kunnolla - muita ei satu kiinnostamaan, muilla ei oo yhtään pitkäjännitteisyyttä. Sovittiin, että tehdään seuraavana päivänä loppuun, mutta tytöt ei tulleetkaan paikalle. Jee.

Ratsastushommakin meni aika mönkään. Meidän ryhmä on ainut edistyneitten ratsastustuntiryhmä - muut on kilpailevissa joukkueissa - ja sitten meidän porukan ainut autollinen ilmoittaa, että voi käydä korkeintaan kerran kuussa ratsastamassa. Sain sitten onneksi järjestettyä, että minut siirrettiin seuraavaan ryhmään. En tiedä yhtään niitten tasoa, mutta sen perusteella, mitä oli edellisellä ratsastuskerralla (ratsastin silloin näitten tyttöjen kans yhdessä), perustaidot olivat ainakin aika hukassa... Kuulosti kylläkin, että ne oli enemmän keskittyny siihen, että mennään lujaa ja yli esteiden. Ehkäpä se on sitten hyvä ryhmä mulle - ainakin, jos on estetunteja :)

Perjantaina koulun jälkeen olin niin kiukkutuulella, että itketti. Onneksi pyöräpojat pelasti, ja vei minut älyttömän hienolle lenkille Dartmooriin. Polkeminen, hikoileminen, raitis ilma, loputtomat ylämäet piristi mieltä kummasti. Ilta meni sitten umpiväsyneenä, mutta hyväntuulisena lueskellen ja sohvannurkassa lojuen.

Lauantaina käytiin Barbicanissa syömässä ja kahvilla Trulsan kans.

Plymouthin kävelykadulle oli ilmestynyt luistinrata.

Jälkiruoka suklaakaupassa Barbicanissa.

Tänä aamuna väsytti jättipaljon, keli näytti vähän sateiselta ja kylmältä. Olisin jäänyt kotiin, mutten kehdannut, kun olin ilmoittautunut viikonloppulenkille jo aikapäiviä sitten. "Hidas" porukka oli kaikkea muuta kuin hidas tänään, mutta nautiskelin kilometreistä omassa rauhassa, kun pojat painoivat menemään. Muita tyttöjä ei ollut, taaskaan. Jokin kuitenkin yhdisti - <3 ylämäkiin - ylhäällä kaikkia hymyilytti.

Perinteitä kunnioittaen - kahvi-/lounastauko Seatonissa rantakuppilassa.

Pojat...

...ja minä

Viikonloppu Lontoossa

Torstaina koulun jälkeen hyppäsin bussiin kohti Heathrown lentokenttää, jonne menin äitiä ja isää vastaan. Metrolla siitä sitten Hammersmithiin ja hotellille. Oltiin yötä varsinaisessa budjettihotellissa! Varaus oli Hotel Balkaniin, mutta kun pääsimme perille, oli hotellin ovessa lappu, jossa ohjattiin vieraat viereiseen Euro Hotelliin. Saatiin ihastuttava viemärinhajuinen kellarikomero kolmelle. Ainakaan huone ei ollut pääkadun puolella, ja sen puolesta sai nukkua rauhassa.

Erittäin heikon aamupalan jälkeen lähdettiin liikenteeseen, ja menimme ensimmäisenä katsomaan vahdinvaihtoa Buckinghamin palatsille. Vaikka oltiin puoli tuntia etuajassa, ei päästy palatsin aidalle, vaan saatiin tyytyä ohimarssiin tien laidassa.

Kiva kopukka, kelpais mullekki!

Joku rupes sooloilemaan rivissä :)

St James Park

Äiti ja isä ja iltapäivätee kirjakauppa-Costassa

Tästä jatkettiin matkaa Harrodsille, josta tarttui mukaan pari levyä suklaata ja Muumi-sarjakuva englannin murteella. Oli sitten, mille hihitellä illalla sängyssä, vaikkei se ihan suomenkieliselle vertoja vetänytkään. Harrodsin teehuonekin testattiin ja varmasti maailman pienimmät leivokset. Taas sitä jaksoi ihmetellä, miten tee voikaan olla tautisen hyvää, kun sen oikein valmistaa! Illalla metroasemalla törmättiin pariin tuttuun puhujaan sattumalta, ja käytiin sitten yhdessä syömässä.

Lauantai vietettiin pääasiassa Oxford Streetillä. Löytyi lankakauppa, ja mie sain synttärilahjaksi uuden takin. Etittiin isälle Triumph Herald -pikkuautoa, muttei löydetty. Illalla Suomalaiselle merimieskirkolle messuun ja oikealle kahville. Minustakin on tullut täällä ihan teenlipittäjä, kun tuo pikakahvi on niin jätettä.

Karkkikauppa mun (ja äitin) makuun!

Shoppailemassa. Ei sitten kuitenkaan lähtenyt tämä Ted Baker mukaan, kun kurkisti hintalappuun...

Sunnuntaina nautiskeltiin kirpeästä aurinkoisesta päivästä ja käveltiin paljon. Nähtiin mm. Big Ben, Westminster Abbey, National Gallery... maisteltiin herkullisia teitä (miten se taipuu?!) Covent Gardenin Tea Palacessa, ja tarttui sieltä kotiin viemisiksikin jotain. Voi olla, että minunkin pitää tulla sitä kautta sitten Suomeen joulukuussa... Illaksi taas kirkolle, ja sitten haisevalle hotellille viimeiseksi yöksi.

Tänä aamuna herättiin kuudelta. Äiti ja isä lähtivät lentokentälle, minä bussiasemalle ja kotia kohti. Päivä bussissa, suoraa kouluun musiikin tunnille. Soitettiin bluesia ukulelella ja tuntui yläasteelta.

Iltapalaksi kirkolta ostettua Fazerin sinistä ja turkinpippuria. Iltalukemiseksi kirkolta mukaan napattua Brontëa.

Palataan!

Siltä varalta, että joku ei vielä ole huomannut...

...miten rakastunut olen pyöräilyyn. Verenmaku suussa ylös, ja refleksit valmiina jarruttamaan alamäessä. Sylettävän huonot tiet, tuplasti kovempi (vasta)tuuli kuin Oulussa, ja aina sataa. Ja minä vain nautin polkemisesta. Ja vieläpä erinomaisen mukavassa seurassa!

Lauantaina saimme aurinkoisen lenkkikelin Seatoniin. Muutama kuva, olkaa hyvä.

Mieletön auringonpaiste!

Lucy

 

Minä ja Lucy, ja mehän poljetaan siinä missä pojatkin!

kuva: Tom King

Kuva: Tom King

Kuva: Tom King / Koko tärähtäny sakki puolimatkan kahvitauolla

Yks luottokaveri petti (lukko sökönä yks päivä - liekö joku sitä vähän tarkastellut...), niin hommasit sitten vähän paremman kamppeen. Nyt on sitten tämä, ja toinen U-lukko turvaamassa Bianchini lepohetkiä yliopistolla. Pitäähän siitä pitää huolta, jonka pojat tituleerasivat poppoon makeimmaksi maantiepyöräksi.

Häneen luotan

Ja voivoi, kun mieleni niin tekisi lähteä kokeilemaan alamäkipyöräilyä! Huokaiskaa kuitenkin helpotuksesta - ei taida kovin helposti löytyä mulle sopivaa kampetta alle. Tuppaa olemaan melkosia pitkäkinttuja nuo meidän pojat.




Ja ai niin, mun elektroninen "luonnosvihko" kuviksen kurssille: http://ead251.blogspot.co.uk/

Päivitän sitä hi-taas-ti, muokkaan vanhoja tekstejä, kun tietoa löytyy lisää, työt edistyy jne., mutta ehkä siitä jonain päivänä on iloa tarkasteluun asti.

...kun ei voi kävellä normaalisti

70km ylämäki-alamäki-ylämäki-pyöräilyä pystyny nujertamaan mun reisiä. Puoli tuntia hevosen selässä pysty - kävelen jo toista päivää ku kakka housussa.

Niin, mitäpä tänne? Hyvää, huonoa. Pääasiassa hyvää onneksi.

Urban Downhill Charity Event kampuksella viime lauantaina. Nautiskelin nätistä päivästä kameran kanssa. Jos jotakuta jostain syystä kiinnostaa, niin lisää tätä kuvamateriaalia löytyy täältä. Aika hurjaa vauhtia ne paino menemään siellä!

Sunnuntaikin meni pyöräurheilun merkeissä, tosin maantiellä Dartmoorissa. Kolmen tunnin jälkeen jalat loppui kesken, mutta selvisin kotiin asti! Oiskohan huomenna ensimmäinen lenkki, kun ei sada?

Maanantaina musiikin tunnilla turhautti. Piti ryhmissä tehdä tuntisuunnitelma jonku annetun laulun ympärille, ja mun ryhmä ei meinannu ruveta millekkään. Niitten mielestä kaikki mun ehdotukset oli aaaaaivan liian vaikeita 10-11-vuotiaille, ja minä kun ajattelin, että se on vain organisoinnista kiinni. Oikeasti ihan simppelijuttuja. Harjoittelussa ainakin tehtiin monta kertaa vaikeampia juttuja kolmosluokkalaisten kanssa. Onko norssin muksut sitten jotain musikaalisia neroja, vai mikämikämikä? Pläh. Ja sitten piti pitää joku pätkä tunnista muulle opiskelijaryhmälle, niin suurin osa ryhmistä ei saanu hommia toimimaan edes siinä. Ja edelleen vaikeustaso oli sellaista, että tekisin ite 1-2-luokkalaisten kanssa. Ja edelleen ryhmä oli se musiikkiin erikoistuvat opeopiskelijat. Oikea jättiplääh.


Tiistain luennot peruttu. Mulla on muistin kans ongelmia. Ei hajuakaan, mitä silloin tapahtui. Käytiin ehkä Trulsan kanssa fish and chipsillä jossain pubissa, oli Trulsan synttäripäivä. Lupasin tarjota jälkkärin, jota ei jaksettu syödä.


Keskiviikko ommaa lommaa koulusta, Riding and Polo Clubin hauska-päivä tallilla! Hienosti lähti sadepäivä käyntiin, kun pyöräilin koululle, ja aloin lukita pyörää, onnistuin hajottamaan toisen niistä. Jätä siinä sitten pyörä yhden (onneksi tietysti sen paremman) lukon varaan...

Aamupäivällä oli ratsastustunnit, joissa ne jotku tyypit kartotti meidän taitotasoa myöhempiä ryhmäjakoja varten. Kerroin olevani keskiverto. Katsoin ikkunasta, kun edistyneimpien ryhmä ratsasti ja totesin, että kylläpä niitten kanssa pärjäisin. No worries. Minut sitten omalla vuorollani piiiiitkien varoittelujen jälkeen päästettiin ratsastuskoulun "vaikeimman" ratsun selkään. Ihastuin heposeen het alkuun ku näin sen, sellainen kastanjanruskea sirppana läsipää, joka näky liikkuvan innokkaasti eteenpäin. Mitä nyt vähän mullisteli, kun joku tuli liian lähelle. Ja kun pääsin selkään, olin aivan myyty. Missä oli se hankala, vahva, villi, itsepäinen hevonen, jonka selkään minua ei melkein päästetty?! Fiona oli kevyt ja helppo ratsastaa. Korvat töttöröllä koko ajan ja tosi kuuliainen. Oonkohan koskaan ratsastanu niin helpolla hevosella?

Oltiin samalla aaltopituudella, ja vissiin se näyttikin siltä, kun tunnin jälkeen kisavastaava tuli kysymään, miksi en ollut hakenut yliopiston joukkueeseen ja kiinnostaisko mua tulla kaikesta huolimatta mukaan. Lupauduin varajäseneksi, kun en kuitenkaan ole täällä kuin jouluun asti. En malta oottaa seuraavaa ratsastustuntia! Se opettaja oli aivan mahtava tyyppi. Sellanen vanha setä Andy, meistä tuli heti kaverit, kun se kuuli, että oon Suomesta. Sillä on yks ratsu, joka on myyty Suomeen - lähtee parin viikon päästä.

Iltaa istuttiin polkupyöräilijöitten kanssa ja tutustuin pariin huikeaan tyyppiin lisää. Täällähän saattaa vaikka viihtyäkin! :D


Torstai ei ollut mun päivä. Nukuin pommiin (missasin ekan luennon, onneksi sellaisen josta en saa pointseja). Kuviksen tunnilla aloiteltiin pajutöitä. Pajut oli kuivia ja katkeili helposti. Työn perustana pitää olla pallon muoto, saa nähdä, mikä tuosta minun työstä tulee. Ei ainakaan yhtään mitään, jos ei saada pehmeämpää pajua ensi viikolle...

Kirjallisuuden tunnilla tutkittiin Anthony Brownen kirjoja. Katottiin kuvia oikein urakalla, ja kas vain, miten paljon sieltä löytyykään, kun malttaa katsoa! Mahtavia kuvituksia! Jos ei oo Brownen piirustukset tuttuja, kannattaa googlata ja tutustua.

Koulun jälkeen reippaana tyttönä menin kirjastoon teelle(!) ja sitten opiskelemaan kirjallisuuden artikkeleja. Ei oo ihan niitä helpoimpia, mutta kehittyypähän sanavarasto. Sitten, kun väsyneenä ja turhautuneena vieraan kielen kiemuroihin aloin tehdä lähtöä, umpinälissään, kaupan kautta kotiin, huomasin jättäneeni takin kahvilan puolelle. Ja tottakai kahvila oli suljettu! Ja taskussa lompakko ja kortit. Ja väsytti ja oli vielä kovempi nälkä MUR. Siinä sitten tallaa kotiin. Löysin taskunpohjalta punnan ja ostin suklaata. Olin pahalla tuulella (kaikki tietää kuinka kiukkuinen nälkäinen Karo on), ja ei ollu kiva tulla "kotiin" toisten nurkkiin ottakurttusena. Tuli koti-ikävä.


Tänään sain takin ja lompakon takaisin, ja opiskeltiin vaihtoehtoisuus-kurssilla Steiner-pedagogiikan perusteita. Oli mielenkiintoista. Ja kampuksella jaettiin ilmaisia suklaapatukoita. Ja onnellisena saadasseni lompakon takaisn menin pyöräkauppaan tör-sää-mään kiusallisen paljon rahaa. Tallustelin sitten kotiin sellaisen Kryptoniten kanssa, että toivottavasti säikäyttää varkaat kauas! Ja sitten tietysti mukaan tarttui etu- ja takavalot pyörään (ei katuvaloja suurella osasta teistä, joilla ajetaan...), vara-sisäkumi ja taskumallin pumppu (vesisateessa kumien paikkaaminen ei oo kaikkein kivointa hommaa), tuulen- ja sateenpitävä liivi (ehdoton ajovaruste näissä alamäissä ja keliolosuhteissa) ja kaikesta aiemmasta naureskelusta ja vastaanpanemisestani huolimatta topatut pyöräilyshortsit. Huomenna pääsee kokeilemaan niitä sitten käytössä - lisääntyykö se ajomukavuus niin paljon, kuin kaikki täällä väittävät. Seuraavan kerran päästän itteni pyöräkauppaan sitten, kun sormet jäätyy.



Viikon päästä oon äitin ja isän kans Lontoossa. Hihhii.