Vähän vastustaa

"...käyn ensin syömässä iltapalaa ja pesemässä Bianchin. Ehkä sitten.

Ei asiat mene, niin kuin haluaisin." sanoi Karoliina perjantaina, eikä kirjoittanut loppuun. Tänään sunnuntaina on hyvä päivä kirjoittaa loppuun, hihhei. Olin kyllä perjantaina jo lisännyt yhden kuvankin tänne, tuon alla olevan. Ois siisti omistaa huppari, jonka selässä ois tuo kuva! Ehkä joku kerta koto-Suomessa tilaan sellaisen. :)

Cycling fixes everything

Viime viikolla oli paljon koulua, tai ainakin siltä tuntui. Tunteja kirjastossa perehtymässä vaihtoehtoisiin opetusmenetelmiin. Artikkelit sattuivat olemaan sitä sivistyssanahirviötekstiä, pahinta laatua. Toivo petti, ja jäi puolet läksyistä lukematta, mutta kyllä mie luen vielä loppuun, kun kaikesta huolimatta asia oli mielenkiintoista!

Onkohan Suomessa yhtään "Summerhill"-koulua? Sellaista, missä oppilaat saavat päättää milloin ja mille oppitunnille osallistuvat jne. Kuulosti hassulta ja pöhköltä, ja muka silti toimii! Alkaa avautua joka puolella pyörinyt käsite Free School pikkuhiljaa. Se on varmaan eniten puhututtava aihe opettajankoulutuksessa täällä tällä hetkellä. Että koulut eivät sitoudu valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan, vaan tekevät, mitä lystäävät. Käytännössä kai niiden pitää luvata sama taso tietotaidossa valmistuville oppilaille - tiedä sitten, mitä todellisuus on. Tulokset näyttää paperilla hyviltä, ja puoltavat niiden lisäämistä, mutta niitä toki vääristää mm. se tosiasia, että oppilasjoukko on erittäin valikoitunutta. Voi valita menevänsä sellaiseen kouluun, maksaa siitä, ja useimmat oppilaat ovat sellaisia, joille ei normaali koulu vain kerta kaikkiaan sovi.

EAD250, ensimmäisen animaation suunnittelua

ICT and Art -kurssi on alkanut, ja ollaan tehty animaatioita ryhmissä. Mua turhauttaa kamalasti se ryhmätyöskentely (kaikilla kursseilla), kun mun ryhmä aina sattuu olemaan sellainen, joka ei viitsi kunnolla paneutua hommaan. Tehdään vain jotain helppoa ja nopeaa, ja tuloskin on sitten sen mukainen.

3D-kurssilla meni kaikki suunnitelmat uusiksi. Paju, jota meillä oli, oli s u r k e a a ja katkesi älyttömän helposti taivutettaessa. Opet lupasi hommata uutta, mutta mistään ei ole saatavilla eri pajua. Kuulemma koko vuoden sato on ollut surkealaatuista. Eli ei muuta, kun lyödään porukka ryhmiin, ja tehdään ryhmissä JÄTTIpallot, sellaiset, ettei tarvi paljon taivutella. Meidän pallosta tuleekin ruma muna. Ja taas sylettää, kun ei saa tehdä työtä kunnolla - muita ei satu kiinnostamaan, muilla ei oo yhtään pitkäjännitteisyyttä. Sovittiin, että tehdään seuraavana päivänä loppuun, mutta tytöt ei tulleetkaan paikalle. Jee.

Ratsastushommakin meni aika mönkään. Meidän ryhmä on ainut edistyneitten ratsastustuntiryhmä - muut on kilpailevissa joukkueissa - ja sitten meidän porukan ainut autollinen ilmoittaa, että voi käydä korkeintaan kerran kuussa ratsastamassa. Sain sitten onneksi järjestettyä, että minut siirrettiin seuraavaan ryhmään. En tiedä yhtään niitten tasoa, mutta sen perusteella, mitä oli edellisellä ratsastuskerralla (ratsastin silloin näitten tyttöjen kans yhdessä), perustaidot olivat ainakin aika hukassa... Kuulosti kylläkin, että ne oli enemmän keskittyny siihen, että mennään lujaa ja yli esteiden. Ehkäpä se on sitten hyvä ryhmä mulle - ainakin, jos on estetunteja :)

Perjantaina koulun jälkeen olin niin kiukkutuulella, että itketti. Onneksi pyöräpojat pelasti, ja vei minut älyttömän hienolle lenkille Dartmooriin. Polkeminen, hikoileminen, raitis ilma, loputtomat ylämäet piristi mieltä kummasti. Ilta meni sitten umpiväsyneenä, mutta hyväntuulisena lueskellen ja sohvannurkassa lojuen.

Lauantaina käytiin Barbicanissa syömässä ja kahvilla Trulsan kans.

Plymouthin kävelykadulle oli ilmestynyt luistinrata.

Jälkiruoka suklaakaupassa Barbicanissa.

Tänä aamuna väsytti jättipaljon, keli näytti vähän sateiselta ja kylmältä. Olisin jäänyt kotiin, mutten kehdannut, kun olin ilmoittautunut viikonloppulenkille jo aikapäiviä sitten. "Hidas" porukka oli kaikkea muuta kuin hidas tänään, mutta nautiskelin kilometreistä omassa rauhassa, kun pojat painoivat menemään. Muita tyttöjä ei ollut, taaskaan. Jokin kuitenkin yhdisti - <3 ylämäkiin - ylhäällä kaikkia hymyilytti.

Perinteitä kunnioittaen - kahvi-/lounastauko Seatonissa rantakuppilassa.

Pojat...

...ja minä