Ensimmäinen kouluviikko

Nyt täällä sitten tapahtuu, ja tapahtuukin niin paljon, ettei perässä tahdo pysyä!

Sunnuntaina oli Sports and Societies Fair Students Unionilla. Liityin polkupyöräklubiin (£20, jonka ne unohti multa periä, kun juhlivat sitä, että saivat tytön mukaan remmiin - laittoivat sitten fb-viestiä perään, että voivoi, miten hassusti kävikään) sekä hevospoolo- ja ratsastusklubiin (£35 ratsastajille, sisältää ekan ratsastuksen). Ratsastajien kanssa tavattiin maanantaina, ja ilmoittauduin ratsastustunneille. Ensi viikon keskiviikkona mennään pitämään hauskaa tallille koko päiväksi, jee! Heppailusta puheenollen oon tutustunut yhteen tanskalaiseen vaihtariin - meillä on jonkin verran samoja kursseja täällä. Sillä on kotona 3 heppaa, ja kyseli multa, kiinnostaisko käydä aina joskus sen kans ratsastelemassa maastossa tai rannalla tms. No ilman muuta! Ja se asuu vuokralla jollain eläkkeellä olevalla elokuvantekijällä, jolla on käynnissä mainosfilmiprojekti Devonista. Päästäänpä sitten heppailun merkeissä mahdollisesti mainostamaan aluetta.

*

Maanantaina oli musiikkia. (ESMU202 Music Applications: Genre and Song) Toisen vuosikurssin opiskelijoiden kurssi, opettajana Kip Pratt. Ensivaikutelma ainakin oli positiivinen. Hauska heppu, vähän niinku joku pieni iloinen menninkäinen ukulelensa kanssa. Päätyönään Kip opettaa peruskoulussa musiikkia, yliopistolla vetää ainoastaan tätä kurssia. Hänellä oli myös viime vuonna yksi kurssi vedettävänä.
Maanantain tunnilla opeteltiin paaaaaljon uusia lauluja, opettelin vähän soittamaan ukulelea ja yritin pysyä muiden mukana (täällä jokaisen opettajan perustaitoihin kuuluu ilmeisesti ukulelen soittotaito - jokaisella koululla löytyy oppilaille ukulelet). Tekaistiin myös ryhmissä omat laulut pikkuoppilaille. Aikaa annettiin 30min. Niistä tuli kyllä hyviä, vaikka kiirettä piteli. :D

*

Tiistaina pääsi heti pitämään vapaapäivää. Käytin pyörää liikkeessä tarkistettavana, että se on ajokunnossa keskiviikon maantielenkille. Ostin paikkausvermeet keskiviikkoa varten, ja sitten minun ei yhtäkkiä tarvinukkaan maksaa sitä pyörän huoltoa, jonka piti maksaa £25. Ja sitten sain vielä lisäksi £40 arvoisen lahjakortin pyörän täyshuoltoon.

*

Keskiviikkona oli kuvista, "Learning to look" (ESSP401 AD Education Subject Specific Pathway 1). Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kurssi, opettajana  Sadie Medway. Tällä kurssilla käydään taidekasvatuksen perusjuttuja (menetelmiä yms. läpi - tosiaankin peruskurssi). Mulla on tämä kurssi vain "lukujärjestyksessä", eli en saa siitä pisteitä ja sen voi skipata huoleti, mikäli ei aikataulu anna periksi. Opettaja oli ilahtunut saadessaan näkökulmaa myös ulkomaailmasta mukaan. :) Eli silloin tällöin saatan päivittää myös täältä tunneilta jotain.

Nyt kävimme museovierailulla. Plymouth City Museum & Art Gallery - näyttely "Endless summer". Pääteoksena näytillä oli yllä oleva Katsushika Hokusain The Great Wave off Kanagawa. Näyttelystä löytyi myös Kurt Jacksonin töitä, valokuvia (käynnissä olevasta valokuvakilpailusta "The Magic Seaweed Summer Shootout photo competition") surffauksesta sekä surffilautoja.

Kurssin sisältöön kuuluu myös luonnostelujen tekeminen, pitää kantaa luonnoslehtiötä mukana koko ajan. Saa nähdä, oppiiko tämä vanha sitä käyttämään... Joo, on oikeasti aika vanha olo, kun kaikki muut ovat nippa nappa 18-vuotiaita.



Keskiviikkona iltapäivällä lähdimme pyörälenkille Dartmooriin. Meitä oli melkoinen sakki, 15 eritasoista polkijaa, ja mukaan mahtui niin maantiekiituria kuin maastopyörääkin.
Tiet oli surkeassa kunnossa (2 puhjennutta kumia + 1 ikävä kaatuminen + 2 ei niin ikävää kaatumista), ja nekin huonot tiet jaettiin lampaitten (olin vähällä ajaa lammaskolarin - yksi toope säikähti minua ja hyppäsi suoraan alle!), villihevosten, mönkijöitten, autojen jne. kanssa. Osa teistä oli niin kapeita, ettei auto mahtunut ohittamaan pyöräilijää. Mäet olivat niin jyrkkiä, että ylös mennessä meinasi vaihteet (=reidet) loppua kesken, ja alamäessä kysyttiin puristusvoimaa, kun piti jarruttaa koko ajan (järkyttävä kapeat, mutkaiset, liukkaat alamäet).

 Sadekuurot kastelivat välillä, ja joka mäen huipulla nopeimmat saivat huilata (ja palella) piiiiitkiä aikoja odotellessa, kun heikoimmat kipuilivat mäkiä ylös. Ja ne, jotka olisivat eniten huilia kaivanneet, eivät paljon sitä ehtineet tehdä, kun matka taas jatkui. Ja retki kesti ja kesti ja kesti, vaikkei ollutkaan kuin n. 50km pitkä. Kotona oltiin vasta puoli kahdeksan aikaan (4h tuntia lähtöhetkestä), umpijäässä luonnollisesti. Mutta maisemat oli mielettömät!

Sunnuntaina mennään takaisin näihin maisemiin. Toivottavasti keli suosii!


Kiitokset uskomattomasta kuvanlaadusta kännykälleni.






Älyttömän mukavaa seuraa, uusia kavereita jee! :)




*

Torstai oli piiiiiiitkä koulupäivä. Ilman taukoja 9-15.

Aamuluento oli aiheesta EETL250 Managing Teaching and Learning, toisen vuoden opiskelijoille. Tuntui samalta, kuin olisi istunut kasvatussosiologian luennolla tutussa Oulun luentosalissa. Jengi leikki puhelimilla, söi aamupuuroa termosmukista, haukotteli, nuokkui. Ei mitään erityisen jännää, ei mikään erityinen luennoitsija. Tämäkin kurssi minulla on vain "lukujärjestyksessä". Voi olla, että huoleti jätän välistä nämä surkeat aamuluennot.

Toinen tunti oli EAD251 3Dimensional Studies and the Primary Art Educator, opettajina Vicci Worthy ja Tony Barclay. Opettajat oli ainakin ihan mielettömän hyviä ja innostavia, Vicci kaiken lisäksi tekstiilitaiteilija. Seuraavat 3vk tehdään pajutöitä. Kurssin suorittamiseen liittyy elektronisen päiväkirjan pitäminen, helpoin on ehkä pitää blogia aiheesta. Linkitän kurssin blogin tänne, kunhan saan sen aloitettua, niin sitä voi myös käydä kurkistamassa, jos kiinnostaa (ja kunhan ei kiusaannu mun erittäin epätäydellisestä englanninkielen taidosta).

Kolmas luento oli lastenkirjallisuutta (EDST255 Learning through Children's Literature: Childhood, Philosophy and Education), opettajana ihan huikea tyyppi Dr Joanna Haynes. Myös tämä kurssi on minulle vapaaehtoinen, enkä saa siitä opintopisteitä, mutta voitte olla varmoja siitä, että näillä tunneilla tämä tyttö istua napottaa korvat höröllä aina kun vain lukujärjestys antaa periksi. Aijjaijjai, että odotan ensi viikon kirjallisuustuntia (*leeeeeveeeeeä hymy*).


Tänään, perjantaina oli ensimmäinen luento kurssista EDST210 Alternatives in Education. Kaksi opettajaa, joista toinen on tohtori Joanna Haynes ja toinen Melanie Parker. Kurssilla käydään läpi ns. vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä (Steiner, Montessori jne.), yritetään päästä kouluvierailuille, johonki isoon seminaariin ja muuta jännää. Kurssin lopuksi pitää kirjoittaa essee - yksi tyttö kurssilta ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi auttamaan minua sen tekemisessä, jos tuntuu hankalalta. Kivaa! Se toinen, valitettavasti vastaava, luennoitsija puhuu niin epäselvästi englantia, että melkein itku tulee. Saa ponnistella oikein kunnolla, että ymmärtää, mitä se sanoo. Mieli lepää, kun Joanna ottaa puheenvuoron, ja voi ymmärtää joka ikisen kuulemansa sanan. Miksi ei jokainen britti voisi puhua niin kaunista ja selvää englantia?



Nyt varmasti jokaista tähän asti lukenutta alkaa puuduttaa tämä teksti. Toivottavasti se kuitenkin auttaa jonain kauniina päivänä jotakuta, joka kamppailee täällä kurssivalintojensa kanssa, eikä tiedä, mille ilmoittautua. Ehkäpä viikonloppuna tapahtuu jotain viihdyttävää, mistä voisi kertoa.


Nyt voin vain kertoa, että olen intoa täynnä, ja elämä alkaa hymyillä oikein kunnolla, kun on tekemistä.

-->

Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen
ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.
~ Satu Hassi ~

Mount Edgcumbe

Tänään Yliopiston Chaplaincy järjesti retken tuossa pienen lauttamatkan päässä olevalle Mount Edgcumbelle. Keli suosi - aurinkoa riitti iltapäivään asti, tuulta riitti vähän liikaakin, ja lämmintäkin piisasi, kun kiipesi rinteitä ylös-alas-ylös-alas (ehkä siihen ylämäki-alamäki-juttuun tottuu vielä ennen joulua).

Kiersimme suunnilleen 4-5 mailin matkan alueella. Suuri osa reitistä kulki lammashaassa. Voitte varmaan kuvitella, että polku oli tehokkaasti miinoitettu. Lampaita oli tolkuttoman paljon!

Yllä olevassa kuvassa näkyy Devonportin aluetta, ja saattaa siellä jossain takaoikealla olla jo Milehouseakin (asuinaluetta, jossa majailen).

Lounastauko suojaisella rinteellä. Aurinko paistoi, eväät maistui. Mikä tekeekin yksinkertaisista eväistä niiiiiin hyviä ulkoilmassa? Toisille maistui myös ruokalepo. Mullekki ois maistunu, muttei ehtiny, ko oli niin paljon evästä tuhottavana.

Joku laski kansallisuuksia meidän porukasta. Mun kohdalla oli 12. Ei muita suomalaisia kuin minä, eikä muita ruotsalaisia kuin Trulsa.

Siellä näkyy Plymouthin keskustaa. Joku sieltä nokkelana bongaa maailmanpyörän, ja kun oikein tarkkaan katsoo, löytyy sieltä myös Smeatonin majakka.

Loppumatkasta löytyi kerrassaan ihastuttava kahvila. Sinne halusin teelle! Ympärillä Mount Edgcumben  viralliset puutarhat, oih ja voih ja olin aivan ihastunut siihen paikkaan. Mutta kahvila oli suljettu, kun joku halusi juuri tänään siellä viettää häitään. No en kyllä ihmettele miksi. Sitten tuli kova vessahätä ja piti rientää eteenpäin, niin en ehtinyt ottamaan puutarhastakaan kuvia. Onpahan hyvä syy palata sinne monta kertaa! (Ainakin niin monesti, kuin saan tänne vieraita.)

Löydettiin sitten toinen kuppila, The Stables. Karsinasta ostettuna Cream Teas maistui. Se on tämän alueen erikoista herkkua. Vähän niinkuin laskiaispullaa, mutta pullan tilalta sämpylän näköinen teeleipä. Kerma oli ihan öklömakeaa. Ens kerralla osaan syödä sitä paikallisemmin.

Siinäpä se, Mount Edgcumbe House kaikessa komeudessaan. Sisälle asti ei tänään menty - se jääköön toiseen kertaan.

Historiapläjäys
Toisessa maailmansodassa Plymouth pommitettiin lähes täysin maan tasalle. Pieni pala jäi (Barbicanin alue ja rakennus siellä toinen täällä) jäljelle. Tämän "talon" Adolf Hitler oli ajatellut säästää maalaishuvilakseen, kunhan saa valloitettua ensin UK:n itselleen. No ei saanu Aatu mökkiä maalta. Mahtoi harmittaa.

Alla olevassa kuvassa Trulsa herkuttelee ajatuksella, että on tulossa kotiin. Kiva rinne tosin noustavana joka kerta kotiin tullessaan. Onneksi päärakennuksen vieressä on ne tallit, joissa säilyttää kauramoottoreita kulkemiseen. Joo'o, kyllä mieki oikeastaan voisin ottaa asunnoksi tämän paikan, nyt kun tulin ajatelleeksi

 Päivän päätteeksi yliopiston Christian Union tarjosi ilmaista grillausta. Tarjolla oli hamburgareja ja hodareita. Ne oli unohtanu sen kasvisvaihtoehdon kotiin.

Niin, että tervetuloa vain kylään. Täällä lupaan käyttää kaikkia vieraita kelien salliessa. Kamera kannattaa varata mukaan. Mie en kamalasti jaksanu keskittyä kuvaamiseen, kun jouduttiin kulkemaan monenkymmenen opiskelijan lössissä ja muitten määräämällä tahdilla. Mutta lupaan kyllä, että kuvattavaa löytyy vaikka viikoksi!

Ruottalainen kaveri

Tutustuin ruotsalaiseen vaihtariin kansainvälisten opiskelijoiden infossa. Sen nimi on Trulsa ja me ollaan tällä viikolla joka päivä käyty yhdessä ilmaisella päivällisellä Chaplaincylla. Ja sen jälkeen mulle Costasta kahvia, ja käveleskelyä ympäri kaupunkia. Ja illalla ylämäkeä, alamäkeä, ylämäkeä kotiin, yhtä matkaa.

Kaikki muut opiskelijat kv-infossa oli joko jenkkejä, kanadalaisia tai sellaisia, joiden englannista ei saanut mitään selvää. Jenkit ja kanadalaiset oli niin kavereita keskenään, ettei niitä kiinnostanut meidän seura. (Ja niitten toisten puhetta ei ymmärtäny - ne ymmärsi toisiaan vain keskenään hyvin.) Eipä meitä kovin montaa siellä infossa edes kaiken kaikkiaan ollut.

Yksi ilta meidän mukana oli Trulsan tuttu brittityttö. Se ei puhunu juuri mitään, ja me vaahdottiin siitä, millaista on peruskoulussa Suomessa tai Ruotsissa. Ei saatu oikein brittinäkökulmaa aiheeseen, vaikka yritettiin. Tultiin kotimatkalla siihen lopputulokseen, että kai meillä on sitten joku oma kieli, scandinavian-english - scanglish, jota me puhutaan oikein sujuvasti ja ymmärretään vallan mainiosti, mutta brittiläiseen puheeseen tottunut ei pysy perässä.

Toivottavasti lauantaina ei sada. Jos on hyvä ilma, lähdetään Mount Edgcumbelle piknikille.


Täällä on tolkuttoman kallista ruokaa. Varsinki tuoreet vihannekset ja hedelmät. Mutta tärkeää: Ben&Jerry-jätskitörppö maksoi alle £3!


Sain eilen opiskelija/kirjastokortin. Olen siis vähintäänkin yliopistossa kirjoilla (nimellä Jenny Liukko, luonnollisesti). Mutta kurssi-ilmoittautumiset eivät ole onnistuneet - ainakaan minun nimeä ei lue millään listoilla. Pitääpä huomenna selvittää asiaa. Maanantaina vihdoin ja viimein pitäisi alkaa koulu! Uskokaa tai älkää, mutta vaikka mun opintosuunnitelma on 60pointsia, eli 30op Suomessa, mulla on koulua vain maanantaisin (3h musiikkia), keskiviikkoisin ja torstaisin (2h kuvista molempina päivinä). Ja marraskuussa 3-4 kertaa jotain jännää, jonka sisältö selvinnee sitten.

Sunnuntaina on Sports & Societies Fair, siellä voi sitten liittyä kaikkiin kerhoihin ja muuhun mukavaan. Vois päästä purjehduskurssille £35, tai surffikurssille tai laskettelutunneille (joojoo, siihen ei lunta tarvita!) tai sitten vois kokeilla jotakin sellaista lajia, josta ei ole ennen kuullutkaan. Ratsastus ois parhautta, mutta se on niin kallista että hyiettä. Ja sitten ois ainaki yks kuoro, mutta kuoroharkat on samaan aikaan kuin pyörälenkit... Saapa nähdä, mihin hyppään mukaan. Aikaa ainakin on harrastaa, kun koulua näyttäisi olevan niin vähän.

Vettä ja kalliota: The Hoe, Plymouth

Parin tunnin tuuletuslenkkikävely kameran kanssa Plymouthin kaupunginosaan nimeltä The Hoe. Kamera pysyi melkein koko ajan repussa, mutta muutama kuva piti ottaa. Nautin merituulesta, pärskeistä, marjapensaista.

Mereltä vissiin joskus tuullu

Smeaton's Tower

Mitä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu?

Viikko Plymouthissa, ja mitä on tapahtunut - ei mitään.

Silti tuntuu eriltä: kaupunki vähän tutummalta, koulumatka pyöräiltävältä kävelyn sijaan, kylppärin lukko vähemmän pelottavalta, talon takaovi entistä pelottavammalta, kaikki vähemmän jännittävältä.

En ole vielä: saanut opiskelijakorttia (enkä vastausta siihen, mistä sen saa), kääntynyt takaovesta oikealle jatkuvalle kadulle, käynyt kuvista päätellen kauniissa satamassa, saanut yhtään kaveria, päässyt yhdellekkään luennolle.



Olen kuitenkin valinnut kurssit, jotka aion käydä syksyn aikana:
 ICT and the Primary Art Educator 10p (tieto- ja viestintätekniikka ja taidekasvatus)
 3D Studies and the Primary Art Educator 10p (kuvanveistoa ja muuta 3D-taidetta)
Creativity in Education 20p (luovuudesta ja kasvatustieteestä)
Music application - genre and song 20p (musiikin genreistä ja muusta)


60p kuulostaa paljolta. Laitoin kalenteriin yllä olevat JA alla olevat, eikä näyttänyt pahalta mun mielestä. Koordinaattori kauhistui, kun lukujärjestys näytti 4h luentoa putkeen, ja otettiin puolet pois. 60p täällä = 30p Suomessa ja silti näyttää melkein tyhjältä, joten sain luvan mennä kuunteluoppilaaksi myös seuraaville kursseille silloin kun ehdin:

Alternatives in Education
Managing Teaching and Learning
Visions and Value
Education Subject - Art and Design
Learning through children's literature

Toiset vaihtarit tulee vasta viikonloppuna ja meidän oikea koordinaattori vasta 17. päivä, joten saan seikkailla täällä vielä yksinäni jokusen päivän.


Hajotin tänään talon takaoven. Pelkään sitä muutenkin niin paljon, kun se ei toimi loogisesti lainkaan, joten käytän yleensä vain etuovea. Talon asukkaat olivat kuitenkin aamulla lähtiessään jättäneet takaoven auki, ja sitä ei saa kiinni kuin avaimella, joten pakko oli koskea siihen. Tartuin kahvasta ja yritin lukita ovea. Ei mene lukkoon. Vedin kahvasta lujempaa, jotta salpa loksahtaisi kohdalleen, mutta kappas  vain - kahva jäi käteen. Ruuvit, jolla kahva oli kiinni, meni poikki. En kyllä ole niin voimakas, että saisin ruuveja poikki, mutta niin vain kävi. Oven sai kiinni vain ulkopuolelta, joten kanniskelin pyöräni takaovelle, ja lähdin yliopistolle. Illalla vuokranantaja oli vähän pahana, kun kahva oli rikki. Ei meinannu uskoa, että lukko on ehjä, ja että koko kallista ovea ei tarvi yhden rikkinäisen kahvan takia uusia. Uskoi se sitten, kun soitti ex-miehelleen ja kysyi, mitä tehdä. Se aikoi käydä ruuvaamassa kahvan takaisin paikoilleen tai hommata uuden kahvan. Huomenna. Maksoin siitä hyvästä kolmen viikon vuokran kerralla ja kerroin olevani pahoillani. Pitääköhän mun maksaa uus kahva? Tai uus lukko (joka ei edelleenkään ole rikki), tai uus ovi?

Vein pyörän pyöräkauppaan ja kysyin, voisko ne tsekkailla sen ajokuntoon lentokoneen jäljiltä. Setä kurkisteli pyörää, laittoi renkaisiin lisää ilmaa ja tuumasi, ettei kannata paljon ajella, ennen kuin jarrut on kiristetty. Se ehtii kiristämään ne vasta kahden viikon päästä, ja se maksaa rahaa. En ala.


Yliopiston kansainvälinen toimisto toivotti mut tervetulleeksi ja ojensi vihreän mapin. Lupasi niitä niin monta lisää, kuin tarvin. Mutta ne ei keksiny mulle mitään tekemistä ennen viikonloppua. Plääh.


Neuloin pipon. Mitä sitten neuloisin?



Jos huomenna ei sada, lähden kävelyttämään kameraa. Yritän löytää sataman ja majakan. Sitten kuvia.

Plymouthiin tutustumista

Tänään uskaltauduin jo ulos talosta. Kurkistelin googlemapsista reittiohjeita yliopistolle, googletin kampuksen karttaa ja etsin the Rolle Buildingia, johon minut sähköpostitse neuvottiin ottamaan yhteyttä ongelmani (en ole saanut vieläkään lopullista hyväksymiskirjettä) kanssa.

Kuvia koulumatkalta (siltä varalta otin kuvan joka risteyksestä, että jos satun eksymään vaikka, niin tunnistan ainakin kuvista sitten olenko oikealla suunnalla vai enkö...).

Brittiläistä järjestystä sähkölinjoissa

Kotikadun "takakatu", kotiovi auton takana näkyvä musta ovi. Kotiin on helppo löytää, kun jokaisella talolla on eri värinen ovi.

Vasemmalle yliopisto, suoraan keskusta.

The Rolle Building, täällä tapahtuu suurin osa kasvatustieteen opetuksesta.

Ensimmäinen kuppi kahvia Englannissa, lurps.

Yliopiston kampukselta löytyi kuin löytyikin the Rolle Building. Esitin asiani ja ohjasivat toisaalle. Löysin toisaalle, esitin asiani ja ohjasivat Rolleen. Esitin asiani ja ihmettelivät, miksi minut ohjattiin takaisin... Rolle oli kuitenkin oikea paikka, ja löysin tieni sellaisen henkilön luo, joka osasi auttaa! Sain häneltä kirjeen, jossa kerrottiin, että syyslukukauden opetus alkaakin vasta 23. syyskuuta. Öööööö...okei? Ja sitten mun pitää tehdä online enrollment (uusi sana!) niin saan kirjastokortin ja kaikkea. Ihana nainen puhui sellaista englantia, että ymmärsin joka sanan! Täällä on aika orpo olo kuunnella ihmisiä, kun saa kopin joka kolmannesta sanasta ja yrittää pysyä mukana keskustelussa.

Yliopistolta sitten keskustaan. Löysin Starbucksin ja kahvin. Ostin pyörään pari lukkoa ja pumpun, jotta saa ilmaa renkaisiin, hommasin puhelinliittymän, ostin pari vihkoa, että voi opiskella. Tein toisesta oman sanakirjan, johon kirjoittelen kaikkia uusia sanoja ja keksin niistä lauseita, kuten lukion ärsyttävä enkunopettaja opetti tekemään.

Kotona olin saanut sähköpostia yliopistolta, jossa joku Steven sijainen kysyi, voisinko tulla tapaamaan häntä maanantaina. Tehtäisiin opintosuunnitelma ja lukujärjestys. JEE!

Illalla Myles halusi viedä minut juoksulenkille. Sehän sopii! Kaveri kysyi toivetta lenkin pituudelle. Pyysin 45min. M juoksutti 20min. Tuli hyvä olo kuitenkin, ja hiki.


Huomenna ohjelmassa online enrollment ja hääkuvia.



Ja ai niin, jos joku sellainen, joka haikailee Englantiin vaihtoon, lukee tätä blogia, niin asumuksen löysin homestayfriends.com -sivustolta. Ja paperihommat kannattaa hoitaa ajoissa, toisin kuin minä olen tehnyt... Säästyy monelta turhalta yhteydenotolta ja päänvaivalta.

Aloittelua ja totuttelua

Vihdoin ja viimein täällä!

Eilinen meni lentokoneessa, junassa ja Paddingtonin asemalla istuskellessa. Lentokone oli kiva, istuin kahden vanhan rouvan vieressä, jotka molemmat olivat suomalaisia, mutta naimisissa Britti-miehen kanssa. Toinen suomalaiseen tyypilliseen tapaan nojaili ikkunaan ja katseli pois päin, toinen brittiläiseen tyypilliseen tapaan piti small talkia yllä koko kolmetuntisen.

Lontoo-Stanstedin kentällä löysin onnekseni molemmat laukkuni (ehjinä!) ja kasasin ne kärryyn. Pukkailin kärryn tyytyväisenä hissiin (joka ei onneksi ollut aivan täynnä) ja olin äärettömän tyytyväinen, miten ajoissa ja sujuvasti kaikki oli tähän asti mennyt. Hissi pysähtyi nollaan, ihmisiä jäi pois kyydistä. Hissi jatkoi miinus ykköseen ja pysähtyi, mutta ovet eivät auenneet. KÄÄKS. OUT OF SERVICE ja ulos ei pääse. Hälytyshälytyshälytys ja ketään ei riennä apuun. 20min inhottavassa hississä ja sitten iloinen setä tuli päästämään meidät ulos.

Olinpa kerrankin ollut noheva, ja katsonut netistä etukäteen junareitin Stanstedista Plymouthiin - hinta £56. Menin tiskille - superoffpeak lippu, hinta £92. Pardon? Joojoo, tää on halvin. No, anna sitten sellainen ja junaan hop. Junalla pukspuks Liverpool streetille, sieltä metroon toivoen ettei tarvitse nousta port... no just. Portaat ylös ja alas ja ylös ja alas ja ylös ja ja ja "tarviiko madam auttavaa kättä". Kyllä kiitos, huh. Ja niin herrasmies toisensa jälkeen kiikuttaa polkupyörälaukkua portaita ylös ja alas ja    .

Kuuma ahdas metro.

Paddingtonin asema. Herrasmiehiä ja -naisia. Kiitos thank you yesyes kyllä mie nyt selviän. Jaa'a, kello jotain vaille neljä. Ehdin viiden junaan, hiphiphurraa! Paitsi ettei superoffpeak-lippu käy. Täytyisi maksaa a looooooot more money. Entä seuraava juna? Kuudelta, aika paljon tarvii lisää rahaa. Entä seuraava? Seitsemän jälkeen, siihen kelpaa lippu. No, jos aletaan odottelemaan, niin odotellaan sitten. Seitsemältä junaan ja ei istumapaikkaa, ennen kuin joskus Readingin jälkeen. Vähän huimaa ja heikottaa, tyttö on taas unohtanut syödä. Onneksi laukusta löytyi vähän appelsiinimehua ja ystävän mukaan antama eväsomena.

Plymouth on säkkipimeä, mutta taksi löytyy, ja kotiovi löytyy. Löytyy myös ihana sänky ja unta pienen silmään. En ollut hoksannut ajatella, että täytyy maksaa ensimmäinen asuinviikko keskiviikko-torstai-välisenä yönä, sekkiä kyselee. Öööö, mikä se on? On mulla vähän käteistä, käykö se? Ja £80 ole hyvä NYT UNTA!

Uuden kodin värimaailma lyhyesti

Työpiste ja vähän väriä muuten niin beigeen ympäristöön.

Pyörälaukku ihastelemassa maisemaa työhuoneen ikkunassa.

Aamulla heräsin pirteänä, kömmin vesilasillisen kautta kasaamaan polkupyörää. Puhisin ja puhkuin ja ruuvasin ja kasasin. Kyllä siitä pyörän näköinen kampe tuli! Kaupasta sitten aamupalaa ja muuta evästä, enkä edes eksynyt.

Päivän istuin ja neuloin pääasiassa. Siivosin pahimpia saastoja vähemmäksi. Landlady ei kaikesta päätellen nauti siivoamisesta, kun keittiön kaapissa kimalteli hämähäkin seittiä, uunin ja mikron alkuperäistä väriä pystyi vain arvailemaan jne. Siinäpä puuhastelua, jotta tuntisi olonsa kotoisaksi!

Talossa siis asuu landladyn lisäksi hänen poikansa 17-vuotias-mutta-näyttää-20-vuotiaalta. Juteltiin pojan kanssa artikkeleista, prepositioista, juoksemisesta ja muusta elintärkeästä, kunhan tämä iltapäivä viiden jälkeen jaksoi kömpiä sängystä ylös ja aamupalalle.

Opin uuden sanan jonka oikeastaan jo osasinkin, mutta oletin etten osannut. Assumption. Kertokaa joku vielä se, miten se liittyy artikkelien käyttöön, se jäi vielä oppimatta.

Löysin Clipperin teetä ja uusia perunoita. Laatikossa on vielä melkein kaksi kiloa karkkia ja suklaata. Täällä on aivan mukavaa, vaikka on äitiä vähän ikävä jo.