Mitä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu?

Viikko Plymouthissa, ja mitä on tapahtunut - ei mitään.

Silti tuntuu eriltä: kaupunki vähän tutummalta, koulumatka pyöräiltävältä kävelyn sijaan, kylppärin lukko vähemmän pelottavalta, talon takaovi entistä pelottavammalta, kaikki vähemmän jännittävältä.

En ole vielä: saanut opiskelijakorttia (enkä vastausta siihen, mistä sen saa), kääntynyt takaovesta oikealle jatkuvalle kadulle, käynyt kuvista päätellen kauniissa satamassa, saanut yhtään kaveria, päässyt yhdellekkään luennolle.



Olen kuitenkin valinnut kurssit, jotka aion käydä syksyn aikana:
 ICT and the Primary Art Educator 10p (tieto- ja viestintätekniikka ja taidekasvatus)
 3D Studies and the Primary Art Educator 10p (kuvanveistoa ja muuta 3D-taidetta)
Creativity in Education 20p (luovuudesta ja kasvatustieteestä)
Music application - genre and song 20p (musiikin genreistä ja muusta)


60p kuulostaa paljolta. Laitoin kalenteriin yllä olevat JA alla olevat, eikä näyttänyt pahalta mun mielestä. Koordinaattori kauhistui, kun lukujärjestys näytti 4h luentoa putkeen, ja otettiin puolet pois. 60p täällä = 30p Suomessa ja silti näyttää melkein tyhjältä, joten sain luvan mennä kuunteluoppilaaksi myös seuraaville kursseille silloin kun ehdin:

Alternatives in Education
Managing Teaching and Learning
Visions and Value
Education Subject - Art and Design
Learning through children's literature

Toiset vaihtarit tulee vasta viikonloppuna ja meidän oikea koordinaattori vasta 17. päivä, joten saan seikkailla täällä vielä yksinäni jokusen päivän.


Hajotin tänään talon takaoven. Pelkään sitä muutenkin niin paljon, kun se ei toimi loogisesti lainkaan, joten käytän yleensä vain etuovea. Talon asukkaat olivat kuitenkin aamulla lähtiessään jättäneet takaoven auki, ja sitä ei saa kiinni kuin avaimella, joten pakko oli koskea siihen. Tartuin kahvasta ja yritin lukita ovea. Ei mene lukkoon. Vedin kahvasta lujempaa, jotta salpa loksahtaisi kohdalleen, mutta kappas  vain - kahva jäi käteen. Ruuvit, jolla kahva oli kiinni, meni poikki. En kyllä ole niin voimakas, että saisin ruuveja poikki, mutta niin vain kävi. Oven sai kiinni vain ulkopuolelta, joten kanniskelin pyöräni takaovelle, ja lähdin yliopistolle. Illalla vuokranantaja oli vähän pahana, kun kahva oli rikki. Ei meinannu uskoa, että lukko on ehjä, ja että koko kallista ovea ei tarvi yhden rikkinäisen kahvan takia uusia. Uskoi se sitten, kun soitti ex-miehelleen ja kysyi, mitä tehdä. Se aikoi käydä ruuvaamassa kahvan takaisin paikoilleen tai hommata uuden kahvan. Huomenna. Maksoin siitä hyvästä kolmen viikon vuokran kerralla ja kerroin olevani pahoillani. Pitääköhän mun maksaa uus kahva? Tai uus lukko (joka ei edelleenkään ole rikki), tai uus ovi?

Vein pyörän pyöräkauppaan ja kysyin, voisko ne tsekkailla sen ajokuntoon lentokoneen jäljiltä. Setä kurkisteli pyörää, laittoi renkaisiin lisää ilmaa ja tuumasi, ettei kannata paljon ajella, ennen kuin jarrut on kiristetty. Se ehtii kiristämään ne vasta kahden viikon päästä, ja se maksaa rahaa. En ala.


Yliopiston kansainvälinen toimisto toivotti mut tervetulleeksi ja ojensi vihreän mapin. Lupasi niitä niin monta lisää, kuin tarvin. Mutta ne ei keksiny mulle mitään tekemistä ennen viikonloppua. Plääh.


Neuloin pipon. Mitä sitten neuloisin?



Jos huomenna ei sada, lähden kävelyttämään kameraa. Yritän löytää sataman ja majakan. Sitten kuvia.