Mount Edgcumbe

Tänään Yliopiston Chaplaincy järjesti retken tuossa pienen lauttamatkan päässä olevalle Mount Edgcumbelle. Keli suosi - aurinkoa riitti iltapäivään asti, tuulta riitti vähän liikaakin, ja lämmintäkin piisasi, kun kiipesi rinteitä ylös-alas-ylös-alas (ehkä siihen ylämäki-alamäki-juttuun tottuu vielä ennen joulua).

Kiersimme suunnilleen 4-5 mailin matkan alueella. Suuri osa reitistä kulki lammashaassa. Voitte varmaan kuvitella, että polku oli tehokkaasti miinoitettu. Lampaita oli tolkuttoman paljon!

Yllä olevassa kuvassa näkyy Devonportin aluetta, ja saattaa siellä jossain takaoikealla olla jo Milehouseakin (asuinaluetta, jossa majailen).

Lounastauko suojaisella rinteellä. Aurinko paistoi, eväät maistui. Mikä tekeekin yksinkertaisista eväistä niiiiiin hyviä ulkoilmassa? Toisille maistui myös ruokalepo. Mullekki ois maistunu, muttei ehtiny, ko oli niin paljon evästä tuhottavana.

Joku laski kansallisuuksia meidän porukasta. Mun kohdalla oli 12. Ei muita suomalaisia kuin minä, eikä muita ruotsalaisia kuin Trulsa.

Siellä näkyy Plymouthin keskustaa. Joku sieltä nokkelana bongaa maailmanpyörän, ja kun oikein tarkkaan katsoo, löytyy sieltä myös Smeatonin majakka.

Loppumatkasta löytyi kerrassaan ihastuttava kahvila. Sinne halusin teelle! Ympärillä Mount Edgcumben  viralliset puutarhat, oih ja voih ja olin aivan ihastunut siihen paikkaan. Mutta kahvila oli suljettu, kun joku halusi juuri tänään siellä viettää häitään. No en kyllä ihmettele miksi. Sitten tuli kova vessahätä ja piti rientää eteenpäin, niin en ehtinyt ottamaan puutarhastakaan kuvia. Onpahan hyvä syy palata sinne monta kertaa! (Ainakin niin monesti, kuin saan tänne vieraita.)

Löydettiin sitten toinen kuppila, The Stables. Karsinasta ostettuna Cream Teas maistui. Se on tämän alueen erikoista herkkua. Vähän niinkuin laskiaispullaa, mutta pullan tilalta sämpylän näköinen teeleipä. Kerma oli ihan öklömakeaa. Ens kerralla osaan syödä sitä paikallisemmin.

Siinäpä se, Mount Edgcumbe House kaikessa komeudessaan. Sisälle asti ei tänään menty - se jääköön toiseen kertaan.

Historiapläjäys
Toisessa maailmansodassa Plymouth pommitettiin lähes täysin maan tasalle. Pieni pala jäi (Barbicanin alue ja rakennus siellä toinen täällä) jäljelle. Tämän "talon" Adolf Hitler oli ajatellut säästää maalaishuvilakseen, kunhan saa valloitettua ensin UK:n itselleen. No ei saanu Aatu mökkiä maalta. Mahtoi harmittaa.

Alla olevassa kuvassa Trulsa herkuttelee ajatuksella, että on tulossa kotiin. Kiva rinne tosin noustavana joka kerta kotiin tullessaan. Onneksi päärakennuksen vieressä on ne tallit, joissa säilyttää kauramoottoreita kulkemiseen. Joo'o, kyllä mieki oikeastaan voisin ottaa asunnoksi tämän paikan, nyt kun tulin ajatelleeksi

 Päivän päätteeksi yliopiston Christian Union tarjosi ilmaista grillausta. Tarjolla oli hamburgareja ja hodareita. Ne oli unohtanu sen kasvisvaihtoehdon kotiin.

Niin, että tervetuloa vain kylään. Täällä lupaan käyttää kaikkia vieraita kelien salliessa. Kamera kannattaa varata mukaan. Mie en kamalasti jaksanu keskittyä kuvaamiseen, kun jouduttiin kulkemaan monenkymmenen opiskelijan lössissä ja muitten määräämällä tahdilla. Mutta lupaan kyllä, että kuvattavaa löytyy vaikka viikoksi!