Matkalla viikonloppureissulle Suomeen.
Maanantai oli hassu päivä yliopistolla. Aamun kuviksentunnilla tehtiin ihmismuotteja foliosta, Avaruusolio-Karo, olkaa hyvä:
Sitten ne leikkasi foliokuoren sivuista auki, ja teipattiin se takas umpeen. Ja ripustettiin rappukäytävään kellumaan. Tänään ois jatkettu samalla aiheella, mutta teipistä tekemällä. Pitää kokeilla sitä kotona! Oli hassu tunne, kun ei pystynyt liikkumaan ollenkaan tuossa. Ne joutu nostamaan mut ilmaan ja kääntämään kesken tunnin, kun piti nähdä jotain taululta. :D
Musiikin tunnilta... Ryhmä alkaa tuntua mukavalta. Aika moni niistä sai kuulla pari viikkoa sitten pääseensä Ouluun/Rovaniemelle harjoitteluun huhti-toukokuussa, niin niistä tuli kavereita. "Eikö miesopettajien ihan oikeasti tarvitse pukeutua pukuun? Eikö mun tarvi ottaa pukua ollenkaan mukaan?"
Maanantain tunnilla aiheena oli venäläinen/unkarilainen kansanmusiikki. Yksinkertaiset opetusmenetelmät: menkää ryhmiin, valitkaa tuosta joku nuotti, aikaa puoli tuntia - opetelkaa kappale, tehkää siitä sovitus (soinnut, harmonia, rytmisoittimet) ja pohtikaa, miten ja minkä tasoisille oppilaille sen opettaisitte. Ja that's it. Sitten esitettiin tekeleet loppuluokalle. Muuten ihan jees, mutta purku puuttui. Alan pikkuhiljaa tottua siihen, että tuntien taso on mitä on, ja keskityn sen sijaan vain nauttimaan siitä, miten helppoa kaikki onkaan, kun ei tarvitse juuri päätä vaivata...
Tiistai on vapaapäivä. Piti mennä pyörälenkille, mutta vettä tuli ko aisaa, ja tuuli puhalteli myrskylukemia. Pysyin sisällä. Onneksi - osa teistä oli suljettu tulvan vuoksi. Luultavasti Dartmoorin keikka sillä kelillä olisi ollut aika ikävä... Istuin sen sijaan sisällä piirtämässä koko päivän pikkutarkkoja Intia-aiheisia kuvioita mustekynällä (en kyllä hoksaa vieläkään, miten se liittyy tietotekniikan hyödyntämiseen kuvataiteenopetuksessa - osaisko joku kertoa?)
Tietotekniikasta ja kuvataiteesta (EAD250) sen verran, että tiistaina saimme kurssiin liittyvän hilpeyttä herättävän sähköpostiviestin! Olen jokseenkin epätietoinen tähän johtaneista taustatunneista, kun olen kaksi edellistä viikkoa skipannut ratsastuskisan ja laukkakisan takia (opettajan luvalla tietysti), mutta olen kuullut melkoista valitusta tuntien tasosta. Tiistaina sitten saimme tosiaan viestin, että keskiviikon tunti on peruttu, koska opettajallamme ei ole riittäviä taitoja opettaa meitä. Tunnit on peruttu toistaiseksi, kunnes asiaan keksitään ratkaisu. Ja tämän piti olla yliopistotason koulutusta... Kolmesta kuviksenopettajasta yksi opettaja ottaa lopputilit paremman duunin takia ja toinen peruu tunnit, kun ei osaa opettaa. Kolmas kyllä osaa hommansa, mutta on muuten vain vähän kahjo - ei se yhtään kyllä liioitellu, kun sanoi olevansa ikuisesti 19-vuotias. Osa sen tempauksista muistuttaa enemmän lukiolaispojan jutuilta...
Kävin eilen ehkä elämäni parhaalla ratsastustunnilla! Ratsastin taas Fionalla. Andy-opettaja tunnin alussa varoitteli sen olevan vaikea ratsastettava. No, ainakin paljon vaikeampi, kuin ne kaksi muuta. Epäilin sitä kyllä, kun silloin edellisellä ratsastustunnilla löyty niin kiavsti yhteinen sävel. Tällä kertaa Andy selitti perinpohjin miten se yhteinen kommunikointikieli löytyykään, ja loppu oli pelkkää leikkiä. "Now you got it! Perfect!" Tyttö ja heppa yhtää hymyä. Aurinkoki varmaan alko paistaa pimeälle kentälle... Ja sitten Andy kertoi Fionan taustasta - 12000 punnan tilausvarsa, itse kasvatettu, hyvin menestynyt laukkaratsu. Kerto se Fionan oikean nimenki, jonka googlaamalla pitäis löytyä videoita sen laukkakisoista, mutta unohdin sen ennen kuin pääsin kotiin. Loukkaantumisen jälkeen pari varsaa ja ratsastuskouluun kouluratsuksi edistyneille oppilaille. Just sellanen rehellinen kevytaskeleinen kaunotar, jollaisen toivottavasti jonain päivänä omistan. :D Ihan pientä heppakuumetta vaihteeksi havaittavissa...
Enää kaksi tuntia. Odotusaula herää henkiin. Onneksi ehdin varata latauspisteen - nyt on kaikki pistokkeet täynnä.
Siirryn kouluhommien pariin.
Nähdään illalla, Suomi!
Tykkään tästä! Terveisiä Kristiansandista. 13 tunnin matkustamisen jälkeen päälimmäisenä ei oo mielessä väsymys, vaan ilo. Mukavaa viikonloppua Suomeen!
VastaaPoista