Kiireen keskeltä

Tuntuu hurjalta, että kohta on vaihto ohi! Täällä painin palautuspäivämäärien ja tehtävien kanssa, yritäin priorisoida, ja pitää itseni tietokoneen äärellä pyörälenkkien sijaan (aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta pitkästä aikaa).

Ei olis aikaa istua kirjoittelemassa BLOGIIN, mutta jotain nyt vähän pitkästä aikaa kuitenkin.


Viime perjantaina meillä oli vaihtoehtoisten opetusmenetelmien kurssin "market place". Tehtiin ryhmissä ständejä markkinatorille ja "myytiin" sitten niitä vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä yms. Mun ryhmä teki aiheesta deschooling. Paitsi että kun perjantaina kello kävi pykälään, ei mun ryhmää kuulunu eikä näkyny. Joku soitti niille, ja ne sano, etteivät tule. Niin, että kiitos vain.

taas jälleen kerran

Selitin tilanteen opettajille. Mulla sattui olemaan kamera mukana, ja homma toimi sitten sujuvasti, kun kuvasin tapahtumia, ja vastailin kysymyksiin suomalaisesta koulusta.

Puheenvuoroja oli eri vaihtoehtojen edustajalle, ja sitten äänestettiin parasta. Jotain tällaista voisi viedä tuliaisina Oulun yliopistollekin.

Sitten lasitin savikettinkini. Matta - lähes musta - kulta(ish) lasite, ja uuniin viikonlopuksi. Ulos tuli tällainen yökötys:

Samalla lasitteella oli uunissa kymmeniä muita töitä, ja ne näytti siltä miltä pitikin. Ja minun yksilölle kävi näin. Oikein kimalteleva, laikukas keltakultainen kettinki. Se oli särmässä kondiksessa ensimmäisen polton jälkeen, mutta lasituspoltossa oli ruvennu myös palaset mutkittelemaan ihan omia aikojaan... Ope aiko sitoa sen nilkkaansa ja hypätä mereen, sitä tympi melkeen yhtä paljon ku mua. Mun rakkaasta lapsesta tulikin yökötys. Snif. Ihan vähän piti itkeä. Ope toi banaanin. Ja teetä. Ja suklaata. Ja oli ku muurahaisia housuissa, ku ei tienny mitä tekis. Ja mie vain itkin ihan vähän.

Viikonloppu meni vääntäen musiikin tuntsaria ja esitelmää aiheesta joiku. Yllättäen musiikin ryhmä maanantaina nautti joiku-maistiaisestaan! Ja opettaja kertoi, että se sitten olikin syksyn viimeinen musiikin tunti, koska hän ei seuraavalla viikolla pääse tulemaan. No - eipä sitten ollut vaihtoehtoja, kuin nauhoittaa omatekoinen laulu siinä koko luokan edessä. Toiset saivat tehdä sen omassa rauhassaan treeniluokassa, ja antaa sitten laulun vain CD:llä opettajalle. Onpahan nyt sitten sekin poissa alta.

Tällekin Tarzanille musiikin tunnilla oli perustelunsa. Lähti siitä, kun juteltiin, miten tehdään muksujen kanssa jazzia. Tässä ratkaisu. Viidakkokirjassa vähän lisää...

On myöhä, aamulla taas kuvikseen. Tällä kertaa dreijausta kokeilemaan. Hyvää yötä kaikille!

PS. Kuva päivässä -projektiani ja lifestyle-blogiani pääset seuraamaan täällä.